Matkalla Vegasiin

Vaikka nukkumaan meno meni hieman myöhäiseksi, ei unta riittänyt kuin aamu seitsemään. Nousimme sitten ylös, päästäisiimpä matkaan ajoissa. Nautittuamme hotellin tarjoamia lämpimiä vohveleita voilla ja vaahterasiirapilla, olimme valmiita lähtöön. Heti Los Angelesista lähtiessä on mahdollista lähteä ajamaan historiallista Route 66:sta. Tosin vanhasta ei ole jäljellä juuri muuta, kuin itse reitti. Tie kulkee kaupunkialueiden läpi ja on todella hidas. Ensimmäiseen noin 70 kilometriin meni kaksi tuntia. Reitti on myös hieman hankala löytää eikä navigaattoristakaan ole hyötyä, sillä se tahtoo ajattaa aina nopeinta reittiä. Me navigoimme reitille erään Route 66 sivuston kirjallisilla ohjeilla, ja onnistuimme siinä hienosti. Tosin tälle pätkälle ei juuri erityistä nähtävää satu.

Lähtö Los Angelesista

Route 66, ensimmäinen etappi

Ihana vanha huoltoasema

San Bernardinossa on pystyssä vielä ihka ensimmäisen Mc Donaldsin rakennus ja sisätiloissa pienimuotoinen museo. Halusimme nähdä kohteen, joten koukkasimme reitiltä hieman syrjässä olevalle kohteelle. Matka oli jo viivästynyt niin paljon, että päätimme käydä vain nopeasti vilkaisemassa ja napsaista pari kuvaa. Alkuun suunnitelma näytti onnistuvan, sillä museossa oli pääasiassa kokoelma leluja happymealeista sekä turistejen lahjoituksia. Opas kertoi meillekin, että jos postitamme jonkun lelun oman kuvan kera, ne päätyväy osaksi museota. Opas muisti yhden suomalaisen perheen vierailleen kohteessa ja todisteena tästä oli perheen potretti vitriinissä. Harkitsemisen arvoinen asia tuo kuvan lättäminen, sillä harvoinpa sitä on mahdollisuus päästä museoon esille.

Ensimmäinen Mäkkäri

Vanhaa Mc Donalds esineistöä

Olimme tekemässä lähtöä, kun paikalle saapui kaksi muuta henkilökuntaan kuuluvaa miestä. Toinen heistä oli taiteilija, joka oli koristellut rakennuksen seiniä erilaisilla museoon, Mc Donaldsiin ja Route 66:een liittyvillä asioilla. Kuten kyseisessä Mc Donaldsilla vierailleiden kuuluisuuksien kuvilla (Joukossa mm. Jimi Hendrix, Janis Joplin, Jim Morrison jne.) Hän oli valtavan mielissään vieraista, jotka ovat ilmeisen harvinaisia. Juttua riitti loputtomiin, maan ja taivaan väliltä. Puhetta tuli myös suomalaisista yhtyeistä. Toinen miehistä tunsi Hanoi Rocksin ja tarinan yhtyeen rumpalin kuolemasta. Oikein mukavia miehiä ja mielenkiintoisia tarinoita, mutta kiertelimme ulkona, jossa oli melkein neljäkymmentä astetta lämmintä ja meinasimme paistua elävältä. Lopulta oli pakko hyvästellä ja jatkaa taas reilulla tunnilla viivästynyttä matkaa eteenpäin. 

Taitelija itse

Seuraavaksi tehtävänämme oli löytää Wallmart tavaratalo, joka lienee USA:n kuulusin ketju. Verattavissa kaiketi suomen marketteihin, kuten Prismaan ja Citymarkettiin. Löysimme sopivan Victorvillestä ja lähdimme tekemään hankintoja. Voi miten valtava tämä Wallmart olikaan, siinä jäi Suomen suurimmatkin marketit kevyesti kakkoseksi. Ruokatuotteita oli kutakin kymmenien metrien hyllyjä, on siinä tehty ostosten tekeminen vaikeaksi ja hitaaksi. Siinähän kuluu aikaa tuhottomasti, kun alkaa valikoimaan mieleisiä tuotteita. Tavaratalo myy myös ruoan lisäksi kaikkea muuta mahdollista tavaraa ja mekin löysimme kaiken tarvitsamamme. Ostimme siis minulle matkalaukun, kylmälaukun autoon ja kaikkea muuta pientä hyödykettä.

Wallmartista lähtiessä olimme vasta puolessa välissä matkaa ja päivä oli jo pitkällä. Tästä syystä jouduimme jättämään osan Route 66:n pätkistä väliin. Nevadaa lähestyttäessä alkoivat masemat muuttumaan aavikkoisemmiksi. Nautin suuresti juuri aavikoiden karuista hiekkamaisemsta. Ehkä ne vetoavat minuun erityisesti lapsuuden länkkärielokuvien vuoksi. Vielä ennen Vegasia päätimme piipahtaa Calicon aavekaupungissa, joka on yksi monista kullankaivajien jättämistä kylistä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, joten ei tarvinnut pettyä. Paikka oli pilattu kaupallisuudella. Vanhoissa rakennuksissa oli erilaisia liikkeitä ja julkisivut sen mukaisia. Paikka olisi voinut ihastuttaa enemmän, mikäli emme olisi koskaan vierailleet Bodiessa. Bodien vertaista ei tunnu olevan, ja harmittaa valtavasti tällainen historiallinen haaskaus. Lisäksi tuo tukahdittava kuumuus vei loputkin halut tutustua paikkaan puoltatuntia pidempään. Koimme tosin Calicossakin erään hauskan hetken, kun paikan "Sheriffi tuli jututtamaan meitä. Kuultuaan, että olemme suomalaisia hän innostui, sillä yksi hänen lempibändeistään on Suomesta, nimittäin Vollbeat. Kerroimmee sitten bändin olevan Tanskasta, joka oli tietysti melkein sama asia amerikaanolle.

Tienpäällä

Kultakaupungit sijaitsevat yleensä vuoristossa

Calicon aavekaupungissa

Calicossa

Calicosta lähdettyämme pistimme ison vaihteen päälle ja suuntasimme moottoriteille. Siitä huolimatta olimme perillä vasta iltamyöhäsellä. Vaikka Vegas onkin jo nähty, aiheutti kaupunkiin saapuminen väsymyksestä huolimatta kutkuttavaa riemua. Onhan Vegasin omintakeinen yltäkylläinen väriloisto ja suureellisuus jotakin hienoa. Ensimmäisenä iltana ehdimme kuitenkin vain syödä myöhäisen illallisen. No pelasi Olli yhden kierroksen Son Of Anarchy-rahapeliä ja voitti heti illallisrahat korkoineen takaisin. Tähän oli hyvä päättää päivä.

Casinolla

Vegas beibi, Vegas

Voittoputkessa