Me kaks ja matkalaukku: Split; karua kauneutta ja merimaisemia

Saavuimme Splitin lentokentälle aamulla 8.30 paikallista aikaa. Lentokenttämuodollisuuksien jälkeen lähdimme etsimään kuljettajaamme, jonka olimme varanneet majoituksen yhteydessä. Lentokentältä kaupunkiin kulkee myös bussiyhteys, tietysti taksi on myös mahdollinen vaihtoehto. Emme kuitenkaan halunneet lähteä seikkailemaan julkisiin kulkuvälineisiin matkatavaroinemme. Taksi olisi maksanut lähes yksityisen kuljetuksen verran, ja neljän matkalukun sopiminen kyytiin oli hieman epäilyttävää. Matka kesti noin 20 minuuttia, jonka aikana näimme mm. ränsistyneen näköisiä neuvostotyylin kerrostaloja sekä Boljud-stadionin, joka on Hajduk-jalkapalloseuran kotikenttä, ja mitä ilmeisemmin paikallisten ylpeys, sillä sellaisella hartaudella kuljettajamme sitä meille esitteli.

Tyypilliseen tapaan majoituksen virallinen luovutusaika oli vasta klo 14, saimme kuitenkin matkatavaramme säilöön ja huoneisto luvattiin luovuttaa jo klo 12.30. Suuntasimme läheiselle rantakadulle eli Rivalle aamupalalle. Riva on vilkas kävelykatu ihan rannan tuntumassa, jonka varrella sijaitsee useita ravintoloita ja kahviloita terasseineen. Viehättävän kadusta tekevät myös sitä reunustavat palmupuut. Rivan läheisyydessä sijaitsee myös tunnelmaltaan miellyttävä Trg Republike-aukio, josta voi löytää myös varsin hyviä ruokapaikkoja. Aamiaisen jälkeen meillä oli vielä parisen tuntia aikaa, joten suuntasimme kulkumme Veli Varos nimiseen kaupunginosaan, joka on vanha kalastajien asuinalue. Alueella on tiheästi paikallista asutusta, kivoja kävelykatuja sekä muutamia ravintoloita. Alueelta lähtee myös reitti Marjanille, joka on suuri ja vehreä kukkula kaupungin tuntumassa. Marjan on suosittua ulkoilu- sekä retkeilyaluetta myös paikallisten keskuudessa. Me tyydyimme tällä kertaa kipuamaan vain alimmalle näköalatasanteelle, josta avautui kuitenkin upeat näkymät vuorten ja meren reunustaman punakattoisen kaupungin ylle.

Rantapromenadi Riva

Katolinen kirkko Veli Varosissa

Kävelyllä Veli Varosissa

Näkymät Marjanin kukkulalta

Trg Republike-aukio

Huoneistomme osoittautui varsin mukavaksi majapaikaksi edullisuudestaan huolimatta. Tämä avokeittiöllä, oleskelutilalla ja kahdella makuuhuoneella varustettu apartment oliselvästi hiljattain remontoitu, sillä juuri mitään asumisen merkkejä ei ollut nähtävissä. Kalustus oli myös varsin nykyaikainen. Ainoita miinuksia oli sijainti hissittömässä talossa kolmannessa kerroksessa, joka lopulta matkatavaroiden raahaamisen jälkeen oli pieni ongelma. Lisäksi meille luvattiin parvekkeet merinäköalalla, joka herätti haaveita leppoisista istuskeluhetkistä merta ihaillen. Todellisuudessa parvekkeet olivat pienet, kalustamattomat ja hieman huolestuttavan ränsistyneetkin, joten niistä ei juuri ollut hyötyä. Huoneistotyyppinen majoitus onkin Kroatiassa varsin tyyppillistä, ja kaikista halvimmalla sellaisen voi vuokrata suoraan paikallisilta, esim. bussiaseman liepeillä päivystäviltä mummoilta. Nämäkin ovat kuuleman mukaan useimmiten varsin siistejä ja mukavia asuntoja. Eritoten reppureissajalle varmasti oiva vaihtoehto.

Huoneistomme

Majapaikassa vaihdoimme kevyempää vaatetusta päälle, sillä lämpötila oli nousemassa kovaa vauhtia yli +20 asteen. Sitten lähdimme kohti Splitin kauneinta ja kiinnostavinta kohdetta Gradia, eli vanhaa kaupunkia. Vanhankaupungin pääkohde on Diocletianuksen palatsialue, jonka Rooman eläkkeelle jäänyt keisari rakennutti itselleen voden 300 tienoilla. Alueella on monenlaisia vaiheita, kuten toimiminen Valko-Venäläisten pakolaisten asuinpaikkana. Aluetta on myös paranneltu useina eri aikakausina. Tämä alue on mielestäni siis ehdottomasti parasta Splitissä. Erityisesti palatsialuetta ympäröivät sokkeloiset, kapeat ja tunnelmalliset kujat ovat hirveän viehättäviä. Kujia seuratessa päätyy myös ennen pitkää kultaiselle portille, joka vie Grgur Ninskin patsaalle. Patsas esittää keskiaikaista piispaa, joka teki merkittäviä uskonnollisia uudistuksia. Patsaan isovarpaan hierominen tuottaa uskomusten mukaan onnea, joten pitihän sitäkin kokeilla. Muutenkin kaupungin keskustan hieman ränsistynyt yleisilme osuu lähelle sydäntäni. Rakennusten julkisivuja ei siis juuri ole ehostettu, vaan se on saanut rauhassa rappeutua ajan saatossa. Alue on kuitenkin valitettavan pieni, kuten keskustan alue yleensäkin, joten se on hyvin nopeasti kierrelty läpeensä. Kulkeminen paikasta toiseen on nopeaa ja helppoa, eikä itseään saa kovin helposti uuvutettua. Varsinaista nähtävää ei itse Split tarjoa siis paria päivää pidemmäksi aikaa, mutta sieltä on kuitenkin lyhyt matka moneen muuhun kiinnostavaan kohteeseen. Helleaikoina tietysti rantaloma on yksi vaihtoehto siitä pitäville.

Saapuminen palatsialueelle

Palatsialueen katedraalin kellotorni

Palatsiaukiolla

Palatsiaukion rakennelmia

Palatsialueen ränsistyneempiä näkymiä

Vanhankaupungin tunnelmallisilla kujilla

Vanhankaupungin kapeita kujia

Grgur Ninski

Onnea tavoiteltiin varpaan hieronnalla

Matkakumppanit sateen takana

Split tarjoaa siis lukuisia ravintoloita terasseineen, joissa istuu mielellään jopa iltaviileässä, sillä useimmissa on lämpölamput ja vilttejä paleleville. Asiakkaita terasseilla näyttää riittävänkin iltamyöhäiseen asti, niin paikallisten kuin turistien toimesta. Varsinainen bilekaupunki Split ei kuitenkaan ole, joten pikkutunneille auki olevia yökerhoja on harvassa. Pääsiäisen pyhät eivät vielä lankalauantaina näkynyt oikeastaan mitenkään tässä katolisessa maassa, mutta pian saimme kokea sen vaikutuksen kyllä. Nimittäin kirkonkellot alkoivat soittamaan riitasointuisia säveliään illalla ja soivat tasaisin väliajoin läpi yön, joka vaikutti ikävästi yöuniin. Seuraavana aamuna kellot soivat entistä tieheämpään ja pidempään, sillä mitä ilmeisemmin se tärkein pääsiäispyhä oli käsillä.

Toinen päivä oli kohtalaisen lämmin + 18 astetta, mutta pilvinen ja sateinen. Tämä oli meillä etukäteen tiedossa, joten olimme suunnitelleet aktiviteetit sen mukaisesti. Kävimme mm. tutustumassa palatsialueella sijaitsevaan roomalaiskatoliseen kirkon Katedrala Svetog Dujman sisätiloihin sekä kiipesimme sen kellotorniin katselemaan maisemia. Katedraali oli pieni, mutta sisälsi kauniita yksityiskohtia sekä tyyppillistä katolista kullan kimallusta. Kellotorniin kiipeäminen sieppasi välillä vatsan pohjasta, sillä sinne rakennetut metalliportaat olivat heppoisen tuntuiset ja antoivat ikävästi näkymän kuilun pohjalle asti. Suunnitelmiimme kuului myös muutamissa valituissa vaateliikkeissä sekä parissa museossa käyminen. Tämä ei kuitenkaan käynytkään päinsä, sillä kaikki olivat tänä suurena juhlapäivänä kiinni. Splitissä on siis muutama käymisen arvoinen museo. Meitä eniten kiinnostivat argeologinen museo sekä varsin erikoiselta vaikuttava sammakkomuseo, joka olisi tietomme mukaan tarjonnut erilaisia täytetyistä sammakoista tehtyjä asetelmia. Taidemuseo sekä kuvanveistäjä Ivan Mestrovicin museoitu kotitalo saattaisivat myös olla katsomisen arvoisia paikkoja taiteesta kiinnostuneille. Matkamuistomyymälät sentään olivat auki myös pyhänä. Eniten matkamuistokrääsää oli tarjolla palatsiaukion Vestibul-kellarissa, jossa sijaitsee lukuisia myyntipöytiä. Kiertelimme sateen laannuttua iltasella vielä lisää kivalla Veli Varoksen alueella ja istuimme pitkän kaavan illallisella terassilla.