Me kaks ja matkalaukku: Matkalla Mostariin

Aamulla pojat hakivat meidän vuokra-auton, ja kaikki oli sujunut ihan mallikkaasti. Auton vuokrasimme jo Suomessa Nova Car Rentalista, joka oli arvostelujen mukaan hyvä ja luotettava firma. Tähän kannattaakin panostaa, sillä luimme tarinoita melkoisista kauhukokemuksista Kroatian autonvuokrausfirmoista. Hintaa farmarimallin autolle tuli 180e neljältä päivältä kaikkine vakuutuuksineen, eli varsin kohtuullinen summa henkeä kohti. Auto oli ihan siistin näköinen Opel Astra. Täydellinen se ei kuitenkaan ollut, sillä heti lähtiessä ajotietokone valitti palaneesta lampusta, kyseessä oli onneksi kuitenkin vain rekisterikilven lamppu, joten uskalsimme jatkaa matkaa. Jarruista kuului myös välillä epäilyttävää laahaamisääntä, mutta toimivat kuitenkin moitteettomasti. Koska miehelläni on ainoana kokemusta ulkomailla ajamisesta, hän sai ottaa kuljettajan pestin nytkin vastuulleen. Siskon mies toimii pätevänä varakuljettajana. Me naiset päästiin taas kätevästi kuin koira veräjästä.

Menopeli

Suuntasimme siis kohti Bosnia ja Hertsegovinan rajaa. Liikennesäännöt ovat samanlaiset kuin Suomessakin, eikä liikennekulttuurikaan juuri eroa kotoisesta. Mitä nyt autoja välillä pysäköidään miten sattuu, jopa ajoväylälle, joka toisinaan asettaa hieman haasteita. Näistäkin selviää rauhallisella asenteella ja liikenteen tarkalla seuraamisella. Ylinopeutta ei ainakaan Kroatiassa kannata ajaa, sillä siitä sakotetaan helposti. Poliiseja näkyikin paljon ajoreitillä. Kroatiassa on myös maksullisia teitä ja mekin törmäsimme yhteen tietullipisteeseen. Olimme lukeneet, että rajan ylitys Bosnian puolelle on lähinnä muodollisuus, josta selviää nopealla passin tarkastuksella. Näin helpolla me ei ainakaan päästy, ehkä se johtui siitä, että navigaattorin ohjaama reittimme kulki läpi hyvin pienen raja-aseman, jossa turistit ovat harvinaisempi näky. Ensimmäisellä tarkistuspisteellä pääsimme pelkällä passin vilautuksella, mutta edessäpäin itse raja-asemalla vaadittiin myös auton paperit ja meidät ohjattiin sivuun. Kuljettaja pyydettiin ulos, mutta muut eivät saaneet nousta ajoneuvosta. Tarkastaja pyysi kuljettajaamme valitsemaan kaksi matkalaukkua, jotka sitten lähtivät tarkempaan syyniin. Mieheni valitsi tietysti meidän laukkumme. Virkailija oli kysellyt mm. särkylääkkeistä ja allergialääkkeistä, mutta nopeasti hyväksyi laukkujen sisällön ja päästi meidät jatkamaan matkaa. Asiointia vaikeutti suuresti myös se, ettei virkailija puhunut juuri sanaakaan englantia. Kummasti sitä kuitenkin elekielellä selvittiin puolin ja toisin.

Lähes koko ajoreitin meitä ympäröi upeat vuoristomaisemat, joita katsellessa matka taittui aivan huomaamatta. Splitistä Mostariin on matkaa n. 200 km. Olimme etukäteen vähän tutkailleet matkalle osuvia nähtävyyksiä, joista valitsimme lopulta kaksi kiinnostavaa kohdetta, joissa päätimme piipahtaa. Ensimmäinen oli Kravican vesiputous, joka sijaitsee n. 40 km Mostarista. Tämä Trebizat joen varrella sijaitseva putous on 28 metriä korkea. Parkkipaikalta on varsin kohtuullinen kävelymatka paikanpäälle. Huvi kustansi neljältä hengeltä parkkimaksuineen 9 euroa ja on ehdottomasti hintansa väärti. Putoukset luovat suorastaan satumaisen tunnelman vehreän luonnon keskelle, ja valtavien vesimassojen pauhu on korvia huumaava. Upea paikka ja varmasti kesähelteellä uintimahdollisuuksineen vieläkin mahtavampi, vaikka vuorilta valuva vesi on ympäri vuoden vain n. 8 asteista.

Ajoreitin vuoristoiset maisemat

Kravican putous näköalatasanteelta

Putouksen yläpäässä

Putouksen muodostama järvi on kesäisin suosittu uimapaikka

Lähikuvaa kuohuista

Toiseksi kohteeksi valitsimme Pociteljin kaupungin, joka on yksi Unescon perintökohteista. Pocitelj sijaitsee vain 10 km päässä Kravicasta Mostariin päin. Tämä historiallinen kaupunki on tunnettu turkkilaisesta arkkitehtuuristaan. Kaupunki on rakennettu jyrkkärinteisen joen törmälle, jonka vuoksi se on ollut strategisesti merkittävä linnoitus. Tämän kivettyjen katujen ja portaiden keskellä tärkeimmät nähtävyys lienee 1664 rakennetun linnoituksen rauniot vartiotorneineen. Paikalla on ollut myös 1562 rakennettu moskeija, joka niin monien muiden paikkojen tavoin lähes hävitettiin serbien toimesta 1993. Paikkaa on tosin jälleenrakennettu ja rakennetaan edelleen. Saavuimme lopulta Mostariin noin klo 16 iltapäivällä, mutta Mostarista lisää sitten seuraavassa postauksessa.