Bracin saari ja muita mietteitä

Aamulla nukuimme hieman tavallista pidempään, ja päädyimme aamupalalle jo hyväksi havaittuun huokeaan lähiravintolaan. Puolisoni kanssa päätimme vielä viimeisenä päivänä käydä katsastamassa Bracin saari, kun taas sisko miehineen halusi jäädä Splitiin shoppailemaan, johon ei aiemmin ole oikein ollut sopivaa mahdollisuutta. Splitin vanhankaupungin kupeessa on ostoskatu, jolla sijaitsee muutama vaateliike, esimerkiksi Guess, Bershka, Hilfiger ja Zara. Lisäksi kaupungissa on pari ostoskeskusta, joiden tarjonnasta ei ole parempaa tietoa. Hintataso vaatteiden suhteen on jonkin verran Suomea alhaisempi, joten hankintoja voi olla kannattavaakin tehdä. Arvatenkin Bosniassa olisi erityisesti kannattanut shoppailla, sillä siellä hintataso oli vielä niin paljon Kroatiaa alhaisempi.

Meinasi lopulta tulla kiire, sillä meillä oli tähtäimessä klo 11 starttaava lautta, ja aamupala venähti turhan pitkäksi. Onneksi Bracille seilaavat laivat lähtevät ihan Riva-rantapromenadin läheisyydestä. Silti kello kävi jo yhtätoista, kun saimme lauttaliput ostettua, sillä luukulle oli jonkinverran jonoa. Edestakainen matka kustansi noin 8 euroa yhdeltä hengeltä. Otimme siinä sitten muutamia juoksuaskeliakin, kohti oikeaa laituria kiirehtiessä. Ehdimme kuitenkin hyvin, ehkä henkilökunta oli tottunut mattimyöhäsiin, sillä portit suljettiin selvästi myöhässä. Lauttoja kulkee parin tunnin välein, joten totaalinen katastrofi ei myöhästyminenkään olisi ollut. Jadrolinijan alus oli kohtalaisen kokoinen autolautta, jossa oli istumapaikkoja ylhäällä ulkokannella,sekä keskitasanteella sisällä. Sisällä oli myös baari, josta sai juomia ja pikkupurtavaa. Koska aurinko jo lämmitti mukavasti, päätimme taittaa matkaa ulkokannella, vaikka merituuli hieman viilensikin tunnelmaa.

Seilaamassa

Saapuminen Supetariin

Saariristeilyt ovatkin suosittua ajanvietettä Splitiin matkustaneille. Vierailtavia saaria on viisi, joista Brac ja Hvar ovat suosituimpia. Molempiin on noin tunnin mittainen matka, mutta Hvariin suositellaan mieluummin tekemään yön yli kestäviä retkiä, joten päädyimme sitten Braciin. Brac on noin 50 km pitkä saari, jossa sijaitsee kaksi kaupunkia Supetar ja Bol. Supetar on niistä lähempänä Splitiä, ja sinne autolautat rantautuvat. Boliin pääseee myös kätevästi, hyppäämällä satama-alueelta lähtevään bussiin. Saari tarjoaa lähinnä erilaisia aktiviteettejä, kuten mönkijäsafareita ja pyöräretkiä. Sijaitseepa saarella yksi rannikon kauneimmista rannoistakin. Me reissussa rähjääntyneet päätimme harrastaa kuitenkin vain rauhallista oleilua matkamme päätteeksi, joten ensin kiertelimme hetken kaupungin kujia. Tämä olikin nopeasti suoritettu, sillä tämän 4000 asukkaan kaupunki on pieni, eikä tarjoa mitään ihmeellisempää nähtävää, ja keskustassa on vain kourallinen liikkeitä. Tunnelma on kylläkin miellyttävän rauhallinen ja maalaiskylämainen.

Supetarin kirkko

Sivukujien tunnelmaa

Kaivot olivat aikoinaan Supetarin tärkein kohtaamispaikka 

Kirkon pihalla

Äiti Teresa

Näkymiä

Loppuajan istuimme satama-alueen aurinkoisimmalla ja suojaisimmalla terassilla, kirjaa lukien ja juomia siemaillen. Päiväaikaan aurinkokin lämmitti oikein mukavasti, jopa välillä niin kuumasti, että lyhythihaisellakin tarkeni erinomaisesti. Hintaso Supetarissa on jonkin verran Splitiä alhaisempi, joten ruoassa ja juomassa voi hyvinkin säästää lauttamatkan hinnan. Supetarissa meillä oli myös aikaa pohtia seuraavan aamun lähtöä ja puuttuvaa kyytiä lentokentälle. Koska majapaikan omistaja oli pyytänyt kääntymään puoleensa, jos tarvitsisimme jotain, päädyimme sitten pyytämään apua kyydityksen suhteen. Pian saimmekin tekstiviestin, joka ilmoitti omistajan siskon vievän meidät mielellään lentoasemalle. Avun tarjoaminen ei siis todellakaan tässä maassa ole pelkkää sanahelinää, vaan sitä myös todella tarkoitetaan.

Rentoilua terassilla

Syötiin myös jätskit

Matkasimme takaisin kohti Splitiä,15.30 lähtevällä lautalla, eikä ollenkaan liian aikaisin, sillä tuuli alkoi yltyä, ja muuttua viileästä jäätäväksi. Tulomatkan pysyttelimmekin sisätiloissa torkkuen. Sisko oli löytänyt vaatteita Bershkasta ja Zarasta sekä matkamuistoja. Guessin liike oli ollut huono. Ennen illallista hengailimme lähinnä asunnolla. Pojat kävivät kyllä lyhyellä juoksulenkillä, joten heidän osaltaan loma aloitettiin ja lopetettiin urheilullisesti, sillä he lenkkeilivät myös ensimmäisenä aamuna. Me tytöt vain laiskoteltiin ja otettiin jopa pienet nokkaunet. Kaikilla oli ihan hyvä fiilis menneestä viikosta, vaikka säät eivät meitä oikein suosineetkaan. Paljon tuli nähtyä viikon aikana, mutta jälkikäteen ajateltuna tällaisellekin matkalle puolitoista viikkoa olisi ehkä sopivampi, niin olisi ehtinyt olla yhden kokonaisen päivän kussakin kohteessa. Lisäksi olisimme halunneet vierailla vielä Montenegrossa sekä Plitvicen kansallispuistossa, jotka jouduimme ajanpuutteen vuoksi hylkäämään.

Pojat iltalenkillä

Säästä vielä sen verran, että normaalisti seudulla on noihin aikoihin jo lämmintä, joskaan ei vielä hellettä, joten tällainen aktiivisempi reissu sopii kyllä hyvin kevääseen tai sitten syksylle. Kesän hellekuukaudet olisivat varmasti liian raskaat, sillä kävelykilometrejä kertyi kerralla aika paljon. Lisäksi vuoristoinen maasto lisää haastetta lukuisine ylämäkineen ja portaineen. Seutu ei siis ole paras mahdollinen liikuntarajoitteisille tai lastenrattaille. Paikallisten englanninkielentaito oli aika vaihtelevaa, mutta aina sen verran riittävää, että asiat hoituivat, joskin paikoin voimakas murteellisuus vaikeutti ymmärtämistä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja suomalaisten tapaan aika pidättäytyviä, joka oli vain mukavan kotoista. Tekisi mieleni sanoa, että bosnialaiset, olivat vieläkin mukavampaa kansaa, mutta koska kokemus rajoittuu vain muutamaan henkilöön, voi se olla vain tapaamistamme persoonistakin kiinni.

Portaita riitti kaikkialla

Yksi asia joka pisti silmään molempien maiden katukuvassa, oli kerjäläisten lähes täydellinen puuttuminen. Sillä missä tahansa Euroopan maassa olemme kulkeneet, on kerjäläisiä kyllä riittänyt. Törmäsimme kyllä kolmeen kerjäläiseen Bosnian puolella, yhteen pikkupoikaan, kun kuljimme Mostarin sivukujilla, kampurajalkaiseen mieheen kaupan eteisessä Sarajevossa, sekä ohikulkevaan mummoon, kun olimme pysähtyneet tietöiden johdosta jonkin Bosnialaisen pikkukaupungin läheisyydessä. Kaikki kerjäystapaukset sattuivat vähän kuin ohi mennen, tilaisuuden tullen, muttei ollut mitenkään järjestäytynyttä. Tähän liittyen tuli mieleeni myös eräs seikka, johon kiinnitimme kulkiessamme usein huomiota, nimittäin molemmin puolin rajaa oli tapana jättää leipää kirkkaissa muovipusseissa roska-astioiden kahvoihin. Ilmeisesti oli kyseessä taloudesta ylijäänyttä kuivaa, mutta syömäkelpoista leipää, joka jätettiin siististi ja helposti saataville nälkää näkevien varalle. Hieno ele mielestäni.

Poikkeavaa muihin Euroopan maihin verraten oli myös runsas kissojen määrä, joita tuntui olevan ihan kakkialla. Lisäksi kissat vaikuttivat varsin hyväkuntoisilta. Näimmekin paljon kissoille tarkoitettuja vesi ja ruokakuppeja, joten kaupunkilaiset selvästi arvostivat näitä eläimiä. Onhan kissat tietysti mitä oivallisempia tuholaistorjujia. Supetarissa oli taas paljon irtokoiria pantoineen kaikkineen, joten katukoiria nämä eivät kuitenkaan olleet. Ehkä kaupungissa vain harrastettiin tavallista enemmän koirien omatoimiulkoilua, sillä puitteet tähän olivat kyllä kohtuullisen turvalliset.
Luimme, ettei esimerkiksi Kroatiassa juurikaan esiinny taskuvarkaita. Tunnelma oli kyllä muutenkin varsin turvallinen, niin Kroatiassa kuin Bosniassakin, vaikka liikuimme myös toisinaan yöaikaan. Oikeastaan säätä lukuunottamatta, ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa näistä matkakohteista, joita voin kyllä hyvällä omallatunnolla suositella.

Kissojen valtakunta