Chicago on USA.n kolmanneksi suurin kaupunki, jonka kaupunkikuvaa hallitsevat lukuisat pilvenpiirtäjät sekä valtaisa Michigan järvi, joka saa Cicagon tuntumaan merenrantakaupungilta, vaikka se ei sitä tietenkään ole. Chicago tunnetaan myös menneiden aikojen gangsterikaupunkina, jota mm. Al Capone piti hallinnassaan.
Tutustuimme Chicagoon yhden päivän verran, joten suurkaupungista puhuttaessa, on se vain pienoinen pintaraapaisu. Chicagossa on kuitenkin vain vähän ns. pakollisia nähtävyyksiä, joten se soveltuu ihan mukavasti pikaiseenkin kiertelyyn, jopa aikaeroväsymyksen kourissa. Asuimme valtavassa hotellissa Rosemount nimisessä kaupunginosassa, lähellä lentokenttää. Vaikka sijainti oli kaukana ydinkeskustasta, pääsi sieltä näppärästi kaupungille läheiseltä metroasemalta. Lipun sai ostettua vaivattomasti automaatista.
Päätimme suunnata ensimmäisenä Willis Tower nimiseen pilvenpiirtäjään, joka on USA:n toiseksi korkein rakennus 442 metrin vaikuttavalla mitallaan. Erikoisuutena on näköalatasanteet, joissa on lasisten seinien lisäksi myös lasilattiat. Olimme ajoissa liikkeellä ja halusimme välttää jonoja, jossa onnistuimmekin mukavasti. Jonottaa ei oikeastaan tarvinnut kuin hetken lasitasanteella, kuvien ottoa varten. Olihan kokemus vatsanpohjaa kutkuttava, kun kävelet tasanteelle, eikä jalkojen alla näyttäisi olevan mitään muuta, kun järkyttävä pudotus. Vaikka en korkeanpaikankammoa omaakkaan, niin tukea teki mieli ottaa ja päätäkin meinasi huimata. Chicagossa siis korkeita rakennuksia riittää ja muita nähtävyyksiksi luettavia pilvenpiirtäjiä riittään, kuten esimerkiksi Trump Tower, joka on kolmanneksi korkein rakennus USA:ssa. Yksi korkea torni riitti kuitenkin meille, vaikka muissakin olis iollut mahdollisuus vierailla.
Yksi Chicagon nähtävyys on sen yhdeksi tunnukseksikin tituleerattu papu, joka sijaitsee Millenium-puistossa lähellä satama-aluetta. Papu on jonkinmoinen taideteos, joka on tehty voimakkaasti heijastavasta metallista, jonka muodot toistavat peilikuvia erikoisella tavalla. Pavun lisäksi puistossa on lasten leikkipaikkoja, minigolfrata, tenniskenttiä sekä tietysti lukuisia kahviloita ja ravintoloita. Chicagossa on myös toinen kaunis puisto, Lincoln-puisto, jonka maisemaa halkoo Chicago-joki ja siellä on paljon kauniita kukkaistutuksia, sekä Lincolnin patsas.
Kävimme kävelemässä ranta-alueella, mutta idylliä rikkoi lukuisten kanadanhanhien jätökset, joita sai tarkoin väistellä. Itse hanhetkin hieman jännitti, mutta ihmisiin tottuneina eivät juuri välittäneet lähikontaksitakaan. Rannan lähettyvillä sijaitsee myös valtaisa suihkulähde, joka riemastutti minua erityisesti siksi, kun tunnistin sen Pulmuset-sarjan alkutunnarista.
Chicagossa on useita museoita, joista normaalioloissa olisi eniten kiinnostanut taidemuseo, jossa on useiden kuuluisien eurooppalaisten taitelijoiden teoksia, sekä maalaus American Gothic. Aikaeroväsymyksestä kärsivät aivot eivät kuitenkaan antaneet sijaa taiteelle, sen enempää kuin historiallekaan. Päätimme kuitenkin käydä luonnontieteellisessä museossa, jonka dinosaurusten luurangot ja muumiot olivat juuri sopivaa viihdettä tuohon hetkeen. Lisäksi ilmastoitu museo loi tervetullutta taukoa kuuman kosteaan olotilaan. Muita suosittuja kohteita Chicagossa ovat planetaario sekä akvaario, jotka eivät tietystä syystä meitä suomalaisia juuri hetkauta.
Koska ruoka kuuluu olennaisena osana paitsi meidän lomamatkoihin, myös eri alueiden kulttuureihin, on pakko mahduttaa pari lausetta myös siitä. Chicagossa on tietysti edustettuna perus amerikkalainen ruokakulttuuri, mutta on myös omat erikoisuutensa. Esimerkiksi aamupalapöytään tuntuu kuuluvan salsa. Yksi on kuitenkin ylitse muiden ja se Chicagon ihan oma juttu. Se on nimittäin Deep Dish Pizza. Tämän pitsan pohja muotoillaan astian muotoiseksi, jossa on todella korkeat reunat, pohja on kuitenkin suhteellisen ohut. Täytteitä sitten tuleekin reunojen täydeltä. Erikoista on myös täytteiden järjestys, sillä ensin tulevat lihat ja muut täytteet, sitten juusto ja kaikista päällimmäiseksi tomaattikastike. Hyvää, mutta niin täyttävää, että pienin pizza rittää kahdelle ja siitä jää vielä kotipakettiinkin.
Luonnehdintani Chicagosta voisi olla, "ihan kiva"vaikka arvio ei olekkaan välttämättä ihan reilu. Puolustan kantaani kuitenkin sillä, etten nykyään juurikaan perusta suurkaupungeista, eikä väsymys ja kuumuus ainakaan auta asiaa. Ristin Chicagon myös mielessäni köyhänmiehen versioksi New Yorkista, mikä ei takuulla ole reilua henkilön suusta, joka ei ole koskaan edes käynyt New Yorkissa. Perustelen luonnehdintani pilvepiirtäjien halkomaan kaupunkikuvaan, josta puuttuu New Yorkin taika ja hohto, jota olen kuullut tuossa yhdysvaltojen suurimmassa kaupungissa olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti