Saint Louis-Lebanon

Ennen kuin hyvästelimme St. Louisin, kävimme vielä katsastamassa läheisen Route 66 aikaisen sillan, joka ylittää Missisippi-joen. Silta on poistettu käytöstä jo vuosikymmeniä sitten, mutta siihen pääsee tutustumaan kävellen. Silta onkin niin kapea, ettei siihen mahtuisikaan, kun yksi nykyauto kerrallaan kulkemaan. Eihän sillassa sinänsä mitään kovin ihmeellistä ole, se on vain ruostunut ja rustiikkinen rautasilta. Alkupäästä on kuitenkin mukavia näkymiä runsaskasvustoiseen, villiintyneeseen metsikköön ja myöhemmin avautuu mukavat näkymät Missisippijoelle. Silta on aika pitkä, mutta sen jaksaa kyllä kävellä päästä päähän. Me kävimme aikaa säästääksemme kuitenkin vain vähän yli puolenvälin, ja jatkoimme sitten matkaa.

Vanhalla sillalla

Sillalta avutui näkymät rehevään metsikköön

Siltanäkymää

Missisippijoki

Tällekin Route 66 pätkälle osui muutama mukava kohde. Erityinen aarre oli hylätty Sunset motelli Villa Ridgessä. Sen neonkyltti oli harvinaisen hyväkuntoinen, kuten itse motellirakennuskin. Neonkyltit ovat olleet aikoinaan tärkeä lisä majapaikkojen julkisivua, sillä majoitus varattiin suoraan paikan päällä sopivalta näyttävän majoituksen tultua kohdalle. Pimeän laskeuduttua oli syytä erottua. Myös erilaiset kahvilat ja ravintolat suosivat neonkylttejä, vaikkakaan ei yhtä suuressa määrin. Nykyäänhän lähes kaikki myyntiä harjoittavat liikkeet käyttävät mainonnassaan valotauluja erottuakseen. Turisteja kulki tietä pitkin aikoinaan sankon joukoin, joten erilaiset palvelut tuottivat hyvin. Kilpailua oli kuitenkin jo silloin paljon, joten liikkeiden omistajat keksivät mitä erilaisempia keinoja erottautua. Yksi keino oli erilaiset isot ihmis- ja eläinfiguurit. Olempa kuullut, että jotkut menivät jopa niin pitkälle, että toivat liikkeidensä pihoille erilaisia villieläimiä vetonauloiksi.

Näitä partavaahtoa mainostavia kylttejä oli ennen suurissa määrin tien varsilla

Hylätyn ravintolan portailla

Vanha paloauto

Sunset-motelli

Erään hylätyn huoltoaseman pihamaalta

Wagon Wheel motelli on aloittanut timintansa 30-luvulla ja pyörii yhä

Tyypillinen 50-luvun huomiofiguuri Training Postin pihamaalta

Suuri kaupparakennus tyypillisine figuureineen

Cubassa näimme taas paljon hienoja muraaleja. Yksi asia, joka jaksaa minua myös aina täällä riemastuttaa, on nuo useat hauskat pikkukaupunkien nimet, kuten Cuba, Lebanon, Rolla, Devil´s Elbow, Bourbon, Eureka, Doolittle, Romeoville, Geronimo, Cicero jne. jne. Yksi periamerikkalainen nähtävyys ovat erilaiset ylisuuret esineet, joita on jos jonkinmoista ympäri manteretta. On suurinta lankakerää, toteemipaalua ja vaikka mitä. Me pääsimme näkemään suurimman keinutuolin, joka on ihan virallisesti kirjattuna Guinnesin-ennätystenkirjaan maailman suurimpana. Täällä ihmiset tarjoutuvat hirveän herkästi ottamaan kuvaa meistä molemmista. Tälläkin kertaa nuori nainen tuli varta vasten matkamuistomyymälästä ulos meitä kuvaamaan. Todistimme myös tilanteen, jossa keskellä kaupunkia auto pysähtyi motoristipariskunnan kohdalle ja tarjoutui ottamaan heistä kuvan.

Cuban muraaleja

Murraleja oli lähes jokaisen keskustan rakennuksen seinällä

Maailman suurimman keinutolin juurella

Yksi tälle pätkälle osuvista suurimmista nähtävyyksistä on Meramec Cavern- luolastot, jotka ovat toimineet turistinähtävyytenä jo vuodesta 1935. Nämä kakkikiven muovaamat luonnon luolastot sijaitsevat lähellä Stantonin kaupunkia ja ovat jo n. 400 miljoonaa vuotta vanhat. Luolat ovat toimineet intiaanien suojana ja sieltä on kaivettu raaka-ainetta ruudin tekemiseen sisällissodan aikoihin. Ompa luolastoissa pakoillut virkavaltaa, jopa itse Jesse James. Lisäksi luolastot ovat tarjoneet oivat puiteet elokuville, joten siellä on filmattu mm. Tom Sawyer, Lassie-elokuva sekä Deep Impact. Luoliin pääsee tustumaan vain oppaan opastuksella, joka oli sikäli ihan mukavakin, sillä saimme kuulla paljon tarinoita niiden historiasta, sopivasti huumorilla höystettynä. Toisaalta tykkäisin aina kulkea paikoissa ilman muita turisteja, koska se vaikuttaa tunnelmaan ratkaisevalla tavalla. Kaikenkaikkiaan luolasto oli hieno paikka, jossa oli upeita tippukiviä ja muita kivimuodostelmia. Paikkapaikoin oli luotu lisätunnelmaa erilaisilla valoilla. Liikaa oli kuitenkin loppuhuipennukseksi tarkoitettu isämmaallishenkinen esitys, joka heijastettiin lolaston seinään kansallislaulun soidessa taustalla. Niin liioiteltua peri amerikkalista hapatusta, ettei sitä tahtonut suomalainen kestää, eikä se varsinaisesti aploodeja saanut muultakaan kansalta.

Kivimuodostelmia luolastosta

Upeita tippukiviä

Valoilla luotua lisätunnelmaa

Luolassa

Tämä kaunis muodostelma toimi valkokankaana esitykselle

Eipäs tässä sitten sen kummepaa tällä erää, matka jatkuu ja tarinakin taas joskus.