Dubrovnik

Ajonavigaattori oli kyllä yleensä oiva apu, mutta Bosnian puolella se sekoili aikatavalla. Onneksi varakuskillamme oli ladattuna puhelimeen kartta, joka helpotti matkan tekoa paikoissa, jossa navigaattorista ei ollut hyötyä. Silti matkalla Dubrovnikiin onnistuimme ajamaan parikin kertaa harhaan. Tai oikeastaan ajoimme oikein kartan opastamaa lyhyintä reittiä, joka vei niin epäilyttävälle seudulle, että tie muuttui ensin sellaiseksi, jossa toinen kaista oli pelkkää soratietä ja lopulta niin kapeaksi, että juuri ja juuri yksi auto sopi siinä kulkemaan. Tässä vaiheessa päätimme kääntää auton ympäri ja miettiä reittivalintaa uudelleen. Ajoimme siinä sitten vielä samanmoiselle tielle uudestaan, ennen kuin löysimme isommalle tielle. Tämä tapahtui vielä eräällä serbien autonomisella alueella. Alueella on paljon köyhyyttä ja historiallisesti juuri tältä serbialueelta tulivat sodan aikana ne kaikista pahimmat pahikset, joten eksyminen juuri täällä, sai mielikuvituksen nostamaan mieleen ikäviä kauhukuvia. Tällä alueella näimme myös ensimmäistä kertaa miinoista varoittavia kylttejä. Miinoja saattaa siis sodan jäljiltä löytyä vieläkin myös Bosnian syrjäisimmiltä alueilta, joten näille alueille ei ole suotavaa lähteä jalkaisin samoilemaan, eipä toki tulisi moinen mieleeni muutenkaan.

Nämä tiet ei matkalaisia houkutelleet

Huolestutti vastaantuleva liikenne, jolle ei ollut tilaa

Mutkien kautta saavuimme Dubrovnikin majapaikkaan noin neljän aikaan iltapäivällä. Tällä kertaa rajanylitykset kävivät nopeasti papereita näyttämällä. Dubrovnikin majoitus oli tähänastisista ehdottomasti viehättävin. Kivuttuamme matkatavaroinemme loputtomalta tuntuvat portaat ylös, saavuimme lopulta hotellin hurmaavalle sisäpihalle. Pihalla oli ihastuttava puutarha värikkäine kukkaistutuksineen ja erilaisine istumapaikkoineen. Myös huoneet olivat sievästi sisustetut ja tilavat, erityisesti tietysti toisen pariskunnan sviitti, jossa oli makuuhuoneen lisäksi tilava olohuone ja iso kalustettu parveke merinäköalalla. Tämä majoitus oli myös hintavin, 121 euroa yhteensä huoneesta ja sviitistä. Dubrovnikin hintataso oli muutenkin selvästi korkeampi kuin muualla, pahimmillaan ravintolahinnat saattoivat nousta jopa kotimaan tasolle.

Dubrovnikin sievä huone

Viehättävän sisäpihan puutarhassa

Muuten kaupunki vei kyllä sydämeni välittömästi, kun pääsimme vanhankaupungin muureille. Vanhakaupunki on siis kuin keskiaikainen linnoitus jylhien muurien sisällä. Eipä siis ihme, että juuri täällä on kuvattu paljon kohtauksia suosittuun Game of Thrones-sarjaan. Tämä jos mikä sai fanin sydämen sykkyrälle. Toki ilman tätäkin leimaa, kaupunkiin on lähes mahdotonta olla rakastumatta, sillä niin uniikki se on muihin verrattuna. Lisäksi alue on sen verran laaja, että siellä riittää vähän enemmänkin ihasteltavaa. Kaupungin kauneutta voi ihastella kolmesta korkeudesta, katutasosta, muurien päältä ja viereiseltä vuorenrinteeltä. Ensimmäinen ilta meni kierrellessä ristiin rastiin kaupungin katuja, joten seuraavalle päivällekin jäi vielä ihmeteltävää. Täällä koin myös matkan kurjimmat hetket, sillä sain järkyttävän migreenikohtauksen, juuri illalliselle mentyämme. Eikä avokeittiöstä kantautuva ruoan käry helpottanut asiaa ollenkaan. Lopulta kykenin vain hieman näykkimään simpukkarisottoani ja rukoilemaan, etten anna ylen ainakaan sisätiloissa. Vanha kaupunki sijaitsee matalassa laaksossa, josta joutuu nousemaan ylös pitkiä portaita pitkin. Jaksoin pinnistellä olosta huolimatta portaat ylös, mutta ylätasanteelle päästyäni oksensin ne vähäisetkin illalliset ulos. Mistä lie migreeni sai alkunsa, kun aikuisiällä ei moisia ole tarvinnut juuri kärsiä, ehkä tuli juotua liian vähän.

Vanhankaupungit jylhät muurit

Näkymä palmujen katveesta kaupunkiin

Dubrovnikissa oli paljon turisteja

Portailla

Kirkon portailla

Laiturilla

Dubrovnikin kaduilla

Näkymä ilta-auringossa

Illan koitto

Portaat ylös

Onneksi aamulla oli jo olo parantunut ja aamiainen maullaan. Hotelli tarjosikin todella monipuolisen aamiaisen, joka sisälsi lähes kaikkea mitä kuvitella saattaa. Oli pakko maistaa myös kakkua, sillä paikallinen mummo leipoo joka päivä erilaisen kakun aamiaispöytään, herkullista oli sekin. Kauniilla ilmalla aamiainen tarjoillaan puutarhassa, mutta nyt oli sen verran viileämpää, että se nautiskeltiin sisätiloissa. Vaikka huoneet täytyi luovuttaa kymmeneen mennessä, saimme jättää automme vielä hotellin parkkiruutuun. Lähdimme siis vielä kaupungille, kun eipä meillä ollut mikään kiire takaisin Splitiin. Aloitimme kierroksen nousemalla kaapelivaunulla ylös vuorille, josta avautuikin upeat maisemat merelle ja vanhaan kaupunkiin. Täältä näki hienosti vanhankapungin alueen kokonaisuudessaan. Tämä lysti kustansi 15e/nokka, mutta mielestäni kokemuksen arvoinen. Itse vuorella ei kylläkään ole muuta, kuin näköalatasanteet, matkamuistomyymälä ja ravintola. Mikäli kuntoa ja intoa riittää, johtaa vuorelle myös kävelyreitti, ja tehdään sinne ohjattuja mönkijäretkiäkin.

Matkalla kaapelivaunuille

Huikeassa kyydissä

Me kaks Dubrovnikin yllä

Vanhakaupunki yläilmoista

Vielä vuorenrinteitäkin parempi tapa katsastella kaupunkia ylhäältä päin, on kiertää se ympäri muurien päällä kulkevia katuja kulkien. Vaikka tässä vaiheessa meitä jo hieman kirpaisi huvin 20 euron rahastus, päätimme lopulta haluavamme tämänkin kokea. Kiersimme reitin aika reippaalla tahdilla, jolloin aikaa kului n. 1,5 tuntia. Hellesäällä ja huonommalla kunnolla saa reittiin takuulla varata enemmän aikaa, sillä rappusten nousuja täälläkin riittää ja paljon. Muureilla on parikin ravintolaa, josta saa halutessaan evästä ja virvoketta, joten rennompikin oleilu onnistuu kyllä. Muureilta avautui mukavia maisemia niin kaupunkiin, kuin sen ulkopuolellekin.

Näkymiä muurilta

Paljon oli turisteja muuria kiertämässä

Viereisen niemen linnoitus

Game of Thronesistakin tuttu satama Blackwater Bay

Muurilla

Taas Game of Thronesin filmauspaikkoja. Tunnistatko mitä tässä tapahtui?

Matka takaisin kohti Splitiä alkoi iltapäivällä kahden kieppeillä, ja perille saavuimme yhden harha-ajon jälkeen kuuden kieppeillä. Myös vuokra-auton palautus onnistui ongelmitta. Onneksi meillä oli majoituksen omistajan yhteystiedot, joten olimme voineet ilmoitella saapumisajasta tekstiviestitse. Eikä meidän kauan tarvinnut odotella omistajan saapumista majapaikan ovella. Tämä majoitus olikin sitten varsinainen luksuslukaali, hulppealla 130 neliön kokonaisuudellaan. Meitä aivan nauratti asunnon koko, ja vitsiä riitti olohuoneen ja keittiön välisestä pitkästä matkasta. Matkalaukutkin saivat ihan oman makuuhuoneen. Ajan myötä luksuslukaalin ulkokultaisuus hieman mureni, kun sängyn pohja romahti ja kaikkea pientä renkkanaa ilmeni, mutta olihan hintakin varsin huokeat 40 e/ yö / pariskunta. Loppuilta sitten vain oleskeltiin ja käytiin kulman takana lempiravintolassamme illallisella.

Luksuslukaalia

Käytävä olohuoneesta keittiöön oli pitkä