Me kaks ja matkalaukku: Santa Fe

Hyvin nukutun yön jälkeen oli hyvä lähteä jatkamaan matkaa. Tietysti jatkoimme Route 66:lle määränpäänämme Santa Rosa. Meillä oli suunnitelmana hankkia hieman lisävisrkistystä Blue Holella. Blue Hole on luonnonlähde, joka on sukeltajien suosiossa sekä motoristien kokoontumispaikka. Lähdettä on aikoinaan käytetty kalankasvatukseen, mutta nykyään se on suosittu virkistyspaikka. Nytkin paikalla oli muutamia asuntovaunuja. Vesi on luonnollisesti kylmää eli noin 15 asteista, ja syvyyttä lähteellä on noin 24 metriä. Erityisen houkuttelevaksi sen tekee kauniin sininen väri, josta se lienee saaneen nimensäkin. Kävimme molemmat pulahtamassa, muttei lähteeseen oleilemaan tarennut jäädä. Lähteellä oli meidän lisäksi muutama lapsi pulikoimassa. Pari aikuista kävi pulahtamassa, naiset yleensä vaatteet päällä, joten olin varmaankin kummajainen bikineissäni heidn silmissään. Minusta vaatteet päällä uiminen se kummalista on.

Sukeltajia Blue Holella

Polskimassa

Suinpäin kylmyyteen

Seuraavaksi suuntasimme kohti Fort Sumneria, joka on tunnettu lainsuojattomasta Billy The Kidistä. Billy The Kid eleli ja ryösti karjaa Fort Sumneri alueella, kunnes Sheriffi Garret ampui hänet samaisella paikkakunnalla. Fort Sumner on myös USA:n historiallisesti merkittävä paikka, sillä paikalla vangittiin, kidutettiin ja tapettiin tuhansia intiaaneja. Fort Sumnerissa oli Boscua Redendo niminen reservaatti, jossa mm. yritettiin käännyttää intiaaneja tavallisiksi maanviljelijöiksi.

Fort Sumneriin vetää turisteja mm. Billy The Kidin museo ja hautapaikka. Tämän kuuluisan lainsuojattoman muisto tietysti veti meitäkin puoleensa. Ensin kävimme museossa, joka oli ihan mielenkiintoinen paikka. Museon näyttely kertoi Billyn vaiheista syntymästä kuolemaan. Kokoelmista löytyi myös hänen kiväärinsä ja muutamia muita esineitä. Itse Kidiin liittyvä näyttely oli aika pienimuotoinen, mutta museo itsessään sisälsi kaikenlaista. Se sisälsi esimerkiksi mittavan kokoelman aseita ja puukkoja sekä kaikenmaailman vanhaa esineistöä. Eipä se mitään haittaa, paremminhan sitä saa sitten rahoilleen vastinetta.

Billy The Kid Museo

Entsintäkuulutuksia

Kidin käyttämiä pannuja

Billy The Kidin Kivääri

Hautausvaunut

Museon jälkeen lähdimme etsimään hautaa ja eksyimme vahingossa Boscue Rodendo Memorial Monumentille. Olimme siellä ainoita asiakkaita ja yli-innokas opas antoi meille nauhurit ja lähetti pihalle kulkemaan historiallista reittiä. Tämän jälkeen saisimme tulla sisälle katsomaan puolen tunnin videon samasta aiheesta. Meillä ei olisi ollenkaan ollut tällaiseen aikaa eikä halua. Halua ei myöskään lisännyt oppaan varoitukset seinien vierustoilla olevista ampiaisista ja mahdollisista kalkkarokäärmeistä. Emme hennoneet kuitenkaan kieltäytyä. Kun aloimme huomata reitin kuuntelupisteiden määrän ja kuulokkeista kuuluvan selostuksen puuduttavuuden, aloimme hieman kuitenkin oikoa reittiä. Lisäksi lämpötila ulkona oli nousuut jo yli kolmeenkymmeneen asteeseen.

Intiaanien tuomia kiviä muistopaikalle

Linnoituksen rauniot Boscue Rodondossa

Onneksi reitille osui yksi valonpilkahduskin, nimittäin Billy The Kidin kuolinpaikka oli merkitty maastoon muistolaatalla. Tietysti tunnemme empatiaa intiaaneja kohtaan heidän kokemastaan vääryydestä, ja tarina on lyhykäisyydessään mielenkiintoinen, mutta liika on liikaa. Ulkona mietimme, kuinka kieltäytyä kohteliaasti sisällä odottavasta videofilmistä. Onneksi paikalle oli tullut muita asiakkaita ja pääsimme livahtamaan paikalta. Sitä edesauttoi ehkä myös ihmeellinen välikohtaus, kun muurahaiset kantoivat kuolleen skorppioonin sisälle ja opas inhon vallassa suihkutteli myrkkyä kaikkialle. Löysimme lopulta myös sen Billy the Kidin hautapaikan. Hautausmaalle oli haudattu myös Kidin ryöstökaverit sekä Fort Sumnerin perustanut Maxwellin perhe. Ulkona ei jaksanut kyllä kauaa enää ihmetellä, vaan päätimme jatkaa matkaa. Täytyy kyllä sanoa, että kylmälaukku autossa on korvaamaton, jotta kylmää juotavaa on aina saatavilla.

Muistolaatta kuolinpaikalta

Hauta

Jatkoimme siis kohti Roswellia. Roswell ei kuulu Route 66:n reittiin, mutta halusimme ehdottomasti käydä siellä sen ainutkertaisen maineen vuoksi. Jotkut ehkä muistavat 90-luvun hittisarjan nimeltään Roswell, joka kertoi ihmisten joukkoon soluttautuneista humanoideista. Tarina ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä 1947 UFO:n uskotaan tipahtaneen kaupungin läheisyyteen. Tarina kertoo UFO:sta löytyneen myös ulkoavaruuden asukkeja ja hallituksen salanneen kaiken tehokkaasti. Kaupunki käyttää tätä mainetta tehokkasti hyväkseen ja kaupunki viliseekin monenmoista alienia. Eikä ihme , vaikka avaruusoliot olisivatkin valinneet Roswellin tukikohdakseen, sillä niin keskellä ei mitään se tuntui olevan. En ollut uskoa silmiäni, kuinka pieni tie sinne vei, eikä välillä näkynyt mitään elomerkkejä. Minua suorastaan hieman hirvitti ajella niin pitkä matka keskellä erämaata. Eikä koko reilun 80 mailin matkalla tullut vastaan kuin kaksi autoa.

Makatavaramyymälöitä on tietysti myös pilvin pimein, sekä asiaan vihkiytynyt UFO-museo. Museo käsitteli tätä vuonna 1947 sattunutta tapausta sekä muita UFO-ilmiöitä. Lisäksi asiaan kuului tietysti se kaikki pakollinen avaruusolioihin liittyvä rekvisiitta. Museo on kuitenki aika vaatimaton ja nopeasti koluttu läpi. Hengailimme vielä hetkisen kaupungilla ja ostimme pari matkamuistoa. Aika hauska paikka, mutta nopea käynti kyllä riittää. Täällä myös ihmiset olivat tavallista tylympiä, eikä sekään ollut omiaan haluamaan pidennettyä visiittiä. Ehkä muukalaiset eivät kuitenkaan ole tervetulleita tähän kaupunkiin. Motelli oli kuitenkin edelleen ihan mukava, niin kuin kaikki tähän mennessä.