Me kaks ja matkalaukku: Flagstaff

Flagstaffissa pesimme ensimmäistä kertaa pyykkiä hotellin itsepalvelupesulassa. Sekä pesukone, että kuivausrumpu maksoi 2 dollaria per lataus, ohjelmat kestivät noin puoli tuntia. Saimme myös ensimmäisen hotellin tarjoaman kunnon aamiaisen, joka sisälsi muroja, jugurttia, paahtoleipää, keitettyjä munia ja muffinsseja. Flagstaff sijaitsee reilun 2000 metrin korkeudessa, joten siellä on luonnollisesti viileämpää. Lämpötila pyöri siinä kahdenkymmenen asteen tietämillä, aurinko kuitenkinpaistaa korkealta, joten sää tuntuu lämpimämmältä.

Flaggstaffista poikkesimme pois Route 66:ltä. Lähdimme laskeutumaan mutkitellen alas kanjonin pohjalle, kohti Sedonaa. Maisemat ovat muuttuneet paljon vehreämmiksi ja rinteet kanjonin pohjalle olivat tiheänään havupuuta. Kanjonin pohjalla lämpötila tippui ensimmäisen kerran alle 20 celsiusasteen. Kanjonilla näkyi paljon retkeilijöitä telttoineen sekä mökkikylä. Kyltit kertoivat tienoolla olevan paljon vaellusreittejä.

Laskeutumassa kanjoniin

Maisemaa matkanvarrelta

Jee

Sedona on yksi USA:n suosituimpia paikallisten lomakohteita. Tämä new age hippikaupunki on taiteilijoiden suosiossa. Kaupungissa on kuvattu myös useita vanhoja lännenelokuvia. Vielä useampiin lännenelokuviin on filmattu eräitä kuvauksellisia vuorenhuippuja. Kaupunkia ympäröi punaista kiveä olevat upeat vuorimaisemat, ja koko kaupunki on rakennettu mukailemaan ympäröivää luontoa. Rakennukset on maalattu ruskean sävyin ja punaista kiveä on käytetty paljon rakennusaineena. Kaupunki on hyvin siisti yleisilmeeltään. Amerikkalaisia epäilemättä viehättää tällainen virheetön seesteinen ympäristö, sillä kaupungit ovat yleensä värikästä sillisalaattia. Sedona on toki viehättävä paikka, mutta itseä kiehtoo kuitenkin enemmän nuo värikkäät kaupungit kaikkine kauneusvirheineen.

Sedonan katukuvaa

Muistolaatta länkkärille

Sedona

Lännenelokuviin kuvatut huiput

Sedonasta jatkoimme matkaa kohti Jeromea. Jeromessa on jälleen yksi aavekaupunki. Tämän suhteen olin hieman toiveikkaampi, muuten olisimmekin varmaan jättäneet välistä. Jerome on kokenut historiansa aikana paljon vastoinkäymisiä, mutta aina noussut niistä uuteen kukoistukseen. Kaupunki on perustettu 1876 kuparinkaivajien toimesta. Se on palanut lähes maan tasalle vuosina 1894 ja 1899, mutta rakennettu aina uudelleen. 1930-luvulla kaivoksissa sattui tapaturmainen valtava dynamiittiräjähdys, joka romahdutti ison osan kuparikaivantoja ja osan kaupungista. Kaupungin alla sijaitsee edelleen noin 80 mailia kaivostunnelleita. 1950-luvulla kuparikaivannot suljettiin, ja kaupungin 15000 asukkasta vain 50 jäi paikoilleen. Jerome muuttui tällöin USA:n suurimmaksi aavekaupungiksi. 60-luvun lopulla taiteilijayhdyskunta otti kaupungin omakseen ja aloitti rakennusten kunnostuksen ja kaupungin jäleenrakennuksen. Nykyään kaupungissa asuu noin 480 henkeä, ja turismi tukee kaupungin taloutta.

Jerome

Vanha Jeromen rakennus

Kaupungin uudempi osa on siis asuttu, mutta rakennuksia on kunnioitettu ja rakennukset ovat samoja, kuin 1950-luvulla. Jerome on siis ihan kiva paikka, mutta toki kaupallisuus näkyy täälläkin. Intoa latisti hieman ukkoskuuro, jonka saimme taas niskaamme. Kaupunkiin kuuluu oikeakin aavekaupunki 1800-luvulta. Tosin tämä aavekaupunki muistuttaa enemmän romuvarastoa, kuin museoaluetta. Alueella on muutama rakennus pystyssä, joista kahden sisälle on museoitu aikakauden tavaroita. Yhdessä aitauksessa on vuohia ja vanha sahan voimapyörä jumpsuttaa yksitoikkoisesti taustalla. Pääasiassa koko museon piha on täynnä kaikenlaista vanhaa ruostunuta rompetta, etenkin autoja. Vitosen sisäänpääsy kannattaa kuitenkin mielestäni uhrata. Jo pelkästään se on loistavaa, ettei tänne juuri turisteja tuntunut eksyvän, joten saimme kierrellä yksin ja kaikessa rauhassa. Amerikkalaiset varmaankin arvostavat enemmän sitä kaupallisuutta, josta itse en välitä. Jeromen aavekaupunki on myös ehdottoman kuvauksellinen kohde.

Aavekaupungista

Vanha asuinrakennus

Kaarat rivissä

Monenlaista rojua

Ruoste voi olla kaunista

Vanha saharakennus

Kierrettyämme tämän kolmisenkymmenen mailin lenkin palasimme Flagstaffin kautta Route 66:lle., tai sen jäänteille. Reitti Flagstaffista Holbrookiin käsittää lähes koko matkalta moottoritietä I-40, tosin muutama vanhanajan nähtävyys välille osuu silti, kunhan osaa poistua moottoritieltä oikeissa kohdissa. Ja mehän olimme läksymme lukeneet, joten tiesimme tarkkaan kuinka toimia. Winona ( exit 204) Tien varrella sijaitsee vanha Route 66 aikainen silta, Two Arrows (exit 219) Vanhan Traiding Postin jäännökset, jonka pihalla sojottaa kaksi jättimäistä nuolta. Paikka esiintyy myös elokuvassa Forest Gump. Two Guns (exit 230) Route 66 aikaisen turistirysän jäänteet, jossa on ollut mm. häkeissä erilaisia villipetoja näytteillä. Kyltti on edelleen juuri ja juuri luettavissa. Josephtown (exit 274) Jack The Rabbit Training Post, jonka kyltti on tunnetuin Route 66:n. Jack the Rabbitissa on edelleen toimintaa eli matkamuistomyymälä.

Two Arrows

Two Gunsin hyljätty huoltoasema

Twp Guns

Kuuluisa kyltti kertoo "Täällä se on"

Holbrookissa sijaitse yksi Route 66:n kuuluisimmista nähtävyyksistä Wigwam Village. Tämä 1950-luvulla toimintansa aloittanut motelli, ehti palvella jonkin aikaa Route 66:n kulkijoita ja palvelee edelleen. Motelli on niin suosittu, että mikäli täällä mielii yöpyä, kannattaa varaus tehdä hyvissä ajoin. Me emme valitettavasti saaneet huonetta, joten tyydyimme viereiseen motelliin. Wigwamista erityisen tekee tiipiin malliin tehdyt hotellihuoneet, joista löytyy kaikki mukavuudet. Route 66 ajan muistoa kunnioittaen muutaman tiipiin edessä seisoo amerikanrauta. Tultuamme Holbrookiin emme kuitenkaan vielä kirjautuneet motelliimme, vaan jatkoimme vielä yhdelle nähtävyydelle.

Wigwam Motel

Motellin huoneita autoineen

Parikymmentä mailia Holbrookista eteenpäin sijaitsee Pedrifield Forest. Aluelta löytyy siis kivettynyttä puuta hirmuliskojen aikakaudelta. Alue on laaja, ja siellä täällä maassa makaa puunpätkiä. Tarkemmin katsottuna paljastuu, että puu on kristallisoitunutta kiveä. Maa on kivien ympäriltä vaalean violettia kristallisoitunutta hiekkaa. Alueella on muutenkin kauniita maisemia. Reitille osuu myös Rimmy Jims, jossa sijaitsee meteorigraateri, siellä emme käyneet. Ajanpuutteen vuoksi oli pakko valita, joko kivettynyt metsä tai kraateri. Valinta oli vaikea, mutta arvelimme kivettyneen puun olevan ainutkertaisempaa. Pedrifield Forestista pois vievän tien varrella on myös Route 66:n kunniaksi pystytetty muistomerkki, joka kertoo vanhojen puhelinpylväiden menevän kohdilta, jossa tie on joskus kulkenut. Pois ajaessa meillä oli jo kiire päästä hotellille lepäämään ja ajoimme pientä ylinopeutta. Vastaan tulikin poliisiauto, joka sytytti vilkut meidät kohdatessaa. Kyllä siinä taisi sydän jättää pari lyöntiä välistä, mutta onneksi poliisi päätti pysäytyksen sijaan vain säikäyttää meitä. Loppumatka ajeltiin kyllä kitisti rajoitusten mukaan.