Me kaks ja matkalaukku: New Orleans

Aamulla aikaisin taas tien päälle. Ihme kyllä, tuntui hyvältä päästä taas liikkeelle, vaikka New Orleans lopulta sulattikin sydämemme. Lähdimme seuraamaan rantaviivaa kohti Floridan palmuja. Ympyrä tavallaan sulkeutuu, kun lähdimme Kalifornian palmujen alta, ja monenlaista maastoa on siinä välillä nähty. Tosin Kalifornialla ja Floridalla ei juuri muuta yhteistä palmujen lisäksi olekaan. Esimerkiksi ilmasto on erilainen, kun Kaliforniassa vallitsee välimerellinen ilmasto, on se Floridassa Subtrooppinen. Heti lähtömme jälkeen pääsimme meren äärelle. Rantaviivan talot olivat nousuvesien vuoksi rakennettu paalutusten päälle. Kätevä tapa rakentaa muutenkin, sillä onhan korkelta paremmat näkymät. Lisäksi talon alla voi säilöä sitten kaikenlaitsa, autoista ja veneistä lähtien.

Talot paalujen päällä

Kävimme pienen pyrähdyksen myös Alabaman osavaltiossa. Mobilessa sijaitsee sotakaluston museoalue. Nähtävillä on tankkeja, erilaisia lentokoneita, helikoptereita ja autoja, jopa sukellusvene. Päätähti on kuitenkin sotalaiva USS Alabama, joka on valtava risteilijä. Laivan sisälle pääsi itsenäisesti tutustumaan merisotamiesten oloihin. Kartan ja opasteiden avulla kuljimme läpi laivan ahtaiden ja sokkeloisten käytävien. Laiva sisälsi oikeastaan kaiken, mitä pienessä kylässäkin. Siellä oli tietysti makuuhytti, muonitusosasto, pesutilat sekä ohjaamiseen ja sodankäyntiin liittyviä tiloja, mutta myös pieni elokuvateatteri, kappeli, leikkaussali, kioski, tyrmä jne. jne. Todella mielenkiintoinen kierros, jossa meni kaikkinensa lähes pari tuntia. Myös sukellusveneessä pääsimme käymään, mutta risteilijän jälkeen se tuntui jotenkin köykäiseltä. Onhan se toki paljon ahtaampien tilojen vuoksi vaatimattomampi, vaikka kyllä sieltäkin löytyi yhtä sun toista.

Sotaristeilijä USS Alabama

Aseet testissä

Makuuhytti

Siinä on sotamiehen omaisuus

Vähän isompia tykkejä

Leikkaussali kiinnosti luonnollisesti

Sukellusveneellä

Ahtaat oli sukellusveneen oviaukot

Muuta sotakalustoakin oli joka lähtöön

Floridan lähestyessä alkoi näkyä valtavasti suuria monivärisiä perhosia, niitä tuntui olevan kaikkialla. Valitettavasti niitä löytyi pian myös meidän tuulilasistamme jatkuvalla syötöllä. Toinen seikka oli pienet liskot, joita vilisti näköpiirissä aina kun pysähdyimme jonnekin. Ylitimme toistakymmentä pitkää siltaa, joita oli rakenettu usein täysin vetten päälle. Pian kuitenkin maisemat peittyivät tiheän rakentamisen vuoksi, pysähdyimme kuitenkin pari kertaa ihailemaan rantamaisemaa ja kahlaamaan lämpimään meriveteen. Yöksi pysähdyimme Panama Cityn laitamille. Päädyimme viettämään koti-iltaa, sillä ei huvittanut lähteä enää kaupunkiin ajelemaan. Haimme siis pari pizzaa Pizza-Hutista ja vähän muita herkkuja General Dollarista, jota voisi luonnehtia nyt vaikka Suomen Siwaksi. Ilta sitten vain loikoiltiin huoneessa telkkaria katsoen ja herkutellen.

Floridan perhonen

Vesi oli kuin linnunmaitoa

Palmu ja meri

Aamulla lähdimme taas liikkeelle. Ennen seuraavaa yöpymispaikkaa ei ollut oikeastaan mitään erityistä. Merimaisemia ja hienoja hotellikomplekseja niiden rannalla. Ocalassa meitä odotti kuitenkin tähänastisista yöpymispaikoista ehdottomasti ihanin. Tämän muutaman huoneen motellin sisustaminen oli tehty selvästi rakkaudella. Sekä hotellin pihan, että itse huoneiden siustaminen oli tehty huolella jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Pihalla oli paljon kasveja ja muita sisustuselementtejä. Pihalla oli myös houkuttelevia pieniä oleskelukatoksia, kuin keitaita konsanaan,
Meidän huone oli pienehkö, mutta siellä oli kaikki tarvittava, ja se oli suloinen kuin karamelli. Jopa suihkussa oli oikein tunnelmavalaistus. Eikä edes petivaatteet tai pyyhkeet olleet valkoisia, vaan niissäkin oli käytetty sisustukseen sopivia värejä. Ja vaikka koriste-esineitä oli paljon, ei pölyä löytynyt hitustakaan mistään.

Synkät pilvet nousivat taivaanrannasta

Hotellikompleksi mahtavalla paikalla

Huoneella oli kerrankin luonnetta

Motellin pihalla kelpasi istuskella

Kävelymatkan päästä motellistamme löytyikin sitten toinen aarre, nimittäin Fannie tädin kahvila, joka oli auki 24 tuntia vuorokaudessa. Emme ole tällä matkalla vielä kertaakaan tunnettu olevamme yhtä aidosti tervetulleita kuin tähän vanhanajan dineriin. Paikka oli vaatimattomasti sisutettu, mutta lämmin tunnelma, halpa ja hyvä rehellinen kotiruoka korvasi kaikki puutteet. Ja asiakkaita totisesti riitti. Ruokalistan lisäksi oli valittavana monta liuskaa käsinkirjoitettuja päivän erikoisia. Ruokavaihtoehtoja oli niin moneen lähtöön, että valikoimiseen täytyi käyttää aikaa. Lihan, kalan tai kanan jne. kaveriksi sai valita samaan hintaan kolme lisuketta. Näitä lisukkeitakin oli sitten pitkä lista monenlaita kasvista, perunaa ja salaattia. Lasku kirjoitettiin käsin ja jätettiin pöytään, tiskillä käytiin sitten maksamassa, kun oli valmis. Ihan täydellistä. Tämä paikka oli niin ihana, että meidän oli aivan pakko palata sinne vielä aamiaiselle ja kokemus oli, jos mahdollista vieläkin parempi. Tarjoilijat olivat edelleen aivan huippuystävällisiä ja aamiainen taivaallista. Talo oli täynnä iloista puheensorinaa. Kahvi oli hyvää ja sitä kaadettiin heti lisää, kun entinen pääsi loppumaan. Santsikupit olivat muuten myös ilmaisia.

Fannien tarjontaa. Myös sitä rakastamaani maissileipää.

Ocalaan kannattaisi pysähtyä jo melkein tuon suloisen motellin ja mahvan kahvilan vuoksi, vaan oli paikalla muutakin tarjottavaa, nimittäin Silver Springs puisto. Tämä Floridan vanhimman turistikohteen vetonaula on valtava kirkasvetinen lähde, jota ympäröi rehevä puisto. Lähteen vedessä elelee myös luonnonvaraista eläimistöä, kuten erilaisia kaloja, lintuja ja kipikonnia sekä alligaattoreita. Olimme paikalla heti yhdeksän jälkeen, eikä paikalla ollut vielä juuri muita ihmisiä. Ostimme liput lasipohjaveneajelulle, joka on ollut suurta turistiviihdettä jo yli sadan vuoden ajan. Ensimmäiseen veneajeluun oli kuitenkin aikaa vielä tunteroinen, joten päätimme lähteä kietämään lähteen rantoja kulkevia polkuja. Vitsailimme alligaattoreista, sillä emme uskoneet niitä näkevämme. Otimme juuri kuvia kyltin vieressä, joka kieltää menemästä uimaan alligaattorin vuoksi, kun näimme liikettä vedessä. Melkein piti hieraista silmiä, sillä siellähän hiljaa lipuen uskenteli ihka aito alligaattori. Lopulta se ui rantaan ihan meidän luoksemme, liekkö ajatteli saavansa meistä oivallista aamupalaa. Olimme kyllä ihan täpinöissämme, tuntui niin uskomattomalta nähdä moinen otus noin vain luonnossa. Lasipohjaveneily oli myös hienoa, näimme paljon kaloja. Näimme myös pari alligaattoria lisää, joista toinen otti aurinkoa rannalla. Hienon näköisiä olivat myös lähteen kymmenien metrien syvyiset syvänteet, joista pulppusi gallonittain vettä. Pojassa näkyi myös 500 vuotta vanha veneen hylky sekä elokuvalavasteiksi laitettuja patsaita. Silver Springsissä on kuvattu useita elokuvia mm. James Bond, Kuuraketti, mikäli oikein ymmärsimme juuri Bondissa nuo patsaat nähdään. Paria tuntia viihdyttyämme jatkoimme kohti Orlandoa, mutta siitä lisää seuraavassa kertomuksessa