Vegas - Grand Canyon

Aamulla hyvästeltiin Vegas varmasti viimeisen kerran. Eipä se isompaa haikeutta aiheuttanut, sillä edessä on paljon enemmän omaa sydäntä lähellä olevia kohteita, vaikka kuinka paljon. Alamme tulevalla ajomatkalla pääsemään jo paremmin Route 66:n makuun. Route 66 on vuonna 1926 perustettu valtatie, joka alkoi Chigacosta ja päättyi LA:n kupeeseen Santa Monican rannikolle. Se oli vuonna 1938 ainoa kokonaan päällystetty valtatie. Tie oli aikoinaan merkittävä kulkureitti länteen ja tärkeä tien varren kaupunkien taloudelle. Tie sai kuoliniskun vuonna 1956, kun nopeaa ja kattavaa moottoritieverkostoa alettiin rakentamaan. Lopullisesti Route 66 hiipui pois vuonna 1985. Osa reitin pikkukaupungeista on onnistunut säilyttämään elinvoimaisuutensa, nykyistä matkailukultturia hyödyntäen tai muutoin, mutta osa on ränsistynyt, jopa autioitunut moororitieverkoston vuoksi.

Nykyään reitti kattaa moottori- sekä paikallisteitä, mutta osa on myös poistettu täysin käytöstä. Alkuperäistä reittiä voi kuitenki seurata noin 80 prosenttisesti. Route 66 onkin nykyään kulttimaineessa ja suosituin road trip kohde. Reitti on pääosin merkitty Historic Route 66 merkein, mutta reitin tarkka seuraaminen, vaatii myös hieman tietämystä sen kulusta, jotta oikeaa reittiä onnistuu seuraamaan. Reitti kulkee usein pieninä teinä kaupunkien läpi, joten ajamiseen kannattaa varata aikaa. Reitin varrelle osuu myös paljon nähtävää, joihin poikkeaminen hidastaa matkantekoa entisestään. Tästä eteenpäin on meilläkin tarkoitus seurata reittiä mahdollisimman tarkasti.

Autoilu alkaa jo sujua, kun muistiin on palautunut ameriikan liikennensäännöt. Tällaisia kotimaasta poikkeavia juttuja on: punaisista valoista saa kääntyä oikealle, mikäli ei toisin mainita, tasa-arvoisessa risteyksessä etuajo-oikeus on risteykseen ensin saapuvalla, sillä kärkikolmioita ei käytetä. USA:ssa ei myöskään yleensä käytetä ajovaloja päivällä, eikä vilkkuja, jos kaistalta voi kääntyä vain yhteen suuntaan. Auto on osoittautunut hyväksi matkakaveriksi. Tilaa riittää ja penkit on mukavat, joten niissä jaksaa istua pidempäänkin. Ajettavuus on myös kuulemma hyvä. Itse en ole vielä ajanut, eikä minulla siihen ole kyllä mitään hinkuakaan.

Lisää jäitä kylmälaukkuun

Menopeli

Ensimmäinen Route 66 varrelle osuva nähtävyys on Oatman niminen aavekaupunki. Joka on perustettu vuonna 1916 kullan kaivajien toimesta. Kupungissa on asunut parhaina vuosinaan 3500 asukasta ja autioitunut 1940-luvulla, kun kaivos suljettiin. Tämäkin aavekaupunki on valitettavasti hyvin kaupallinen eikä alkuperäistä juusi ole rakennusten lisäksi jäljellä. Paikalla käyminen ei ehkä muuten maksaisi vaivaa, mutta Route 66 reitti kulkee Outmanin lävitse. On toki Oatmanissa jotain kivaakin, nimittäin paikalla vapaana kulkevat aasit, vaikka nekin osoittautuivat lopulta varsinaisiksi aaseiksi. Yksi nimittäin meinasi viedä väkisellä käsilaukkuni sekä ne tekivät välillä autolla ajosta todella vaikeaa. Kaupungista löytyi myös yksi kiintoisa liike, joka myi kirpputorityyliin vanhaa tavaraa sekä kummallisuuksia. Ostoksia ei toki tehty, mutta tavara oli ehdottomasti ihailun ja hypistelyn arvoista.

Oatman

Oatman

Oatman

Oatman

Kirppisten vanhat pullot

Krokopeura?

Yksi pysähtymisen arvoinen paikka löytyy Hackberrystä. Nimittäin General Store, josta löytyy Route 66 fiiliksen mukaista nähtävää yllin kyllin. Rakennus on tien kultavuosien aikainen, vanhoine bensapumppuineen päivineen. Pihamaalta löytyy myös vanhoja parhaat päivänsä nähneitä amerikan rautoja sekä kaikenlaista muuta mielenkiintoista sälää, kuten vanhoja mainoskylttejä. Toinen vähän vaatimattomapi paikka löytyi Seligmanista. Seligmanissa on muutenkin muutamia Route 66:n aikaisia rakennuksia vielä voimissaan.

Hackberry

Hackberry

Hackberry

Hackberry

Hackberry

Seligman

Seligman

Seligman

Aiemmin mainitsin, kuinka osa pikkukapupungeista on vielä voimissaan, kun toiset kuolleita. Hyvä esimerkkipari tästä on Williams ja Ash Fork. Williams oli oikein viihtyisä ja kukoistava kaupunki, joka oli hyvin onnistunut hyödyntämään Route 66:n kultimainetta, toki varmasti Grand Canyonin läheisyys oli myös suureksi avuksi. Ash Fork oli taas ränsistynyt ja surullinen kaupunki, jossa ei juuri elonmerkkejä näkynyt.

Meillä oli tavoitteena saapua Grand Canyonille ennen auringonlaskua, sillä kanjoni on kaiista kauneimmillaan auringon laskiessa ja noustessa. Valitettavasti myöshästyimme piirun verran, joten kanjoni kylpi enää vain siniseesä valossa. Emme silti aikoneet nousta ennen kuutta, jotta näkisimme sitten auringon nousun. Vaikuttavahan se on joka tapauksessa. Kuten olemme jo saaneet huomata, ja tulemme vielä monta kertaa huomaamaan, että kaikkea ei vaan ehdi näkemään, vaikka kuinka haluaisi.