Oklahoma - Memphis

Route 66 on hyvästelty, hieman haikea fiilis, varsinkin kun tiesi, ettei ajomatkat tule olemaan vähään aikaan yhtä kiinnostavia. Oklahomasta lähtien ajamme pääasiassa valtateitä, joten olemme määränpäässä paljon nopeammin, varsinkin kun pysähdyksiä tulee olemaan vähemmän. Kun on nopeammin määränpäässä, ehtii kyllä sitten tutustumaan paremmin kaupunkeihin joissa yövymme. Poikkesimme tällä etapilla kuitenkin Fort Smithin keskustaan. Tämä kaupunki tunnetaan USA:n lännenhenkisimpänä kaupunkina. Ihan nätti kaupunki, mutta lopulta ei kuitenkaan näkynyt mitään erityistä, joka olisi houkutellut pysähtymään.

Nopeita huoltoasemavisiittejä lukuun ottamatta, pysähdyimme sitten vasta seuraavassa yöpaikassamme Little Rockissa. Mephisiin oli liian pitkä matka ajaa kerralla, joten piti vain valita joku sopiva kaupunki tarpeeksi lyhyen matkan päästä Memphisiä. Little Rock valikoitui lähinnä nimensä perusteella, sillä saman niminen kaupunki esiintyy useissa Stephen Kingin kirjoissa. Muuta yhteistä nimen lisäksi ei sitten olekaan. Kingin Little Rock on nimittäin Mainelainen pikkukaupunki, kun taas meidän Arkansilaisessa Little Rockissa asuu 500 000 asukasta. Kaupunki sijaitsee Arkansasjoen kupeessa ja tunnetaan mm. Bill Clintonin kotikaupunkina. Olimme hotellilla jo kolmen kieppeillä, kun yleensä olemme olleet perillä aikaisintaan kuudelta illalla. Hetken lepotauon jälkeen oli taas aika shoppailla käyttövaatetta, sillä Little Rockissa on myös Outlet-ostari, tosin paljon vaatimattomampi kuin Vegasissa. Ei voinut jättää huomioimatta, että olemme saapuneet alueelle, jossa asuu paljon afro-amerikkalaisia. Liikkeiden henkilökunta oli täällä suurelta osaltaan tummaihoisia. Tosiasia on, että esim. Kaliforniassa tai Nevadassa tummaihoiset ovat yleensä huonompiosaisia, eikä heitä tapaa juuri koskaan vaateliikkeistä, kauppojen kassoilta, eikä baarimikon tai tarjoilijan ammatista. Bussikuskina, kyypparina, siivoojana heitä voi tavata. Toki on sitten varmasti myös paremmissa ammateissa, muttei tosiaan juuri koskaan näissä keskiluokan työpaikoissa. Illalla oli vielä virtaa lähteä keskustaan illastamaan ja katselemaan hieman kaupunkia. Vilkkain katu seurailee joen rantaa ja siellä sijaitsee paljon ravintoloita ja pikkuliikkeitä. Ihan mukava rauhallinen tunnelma kaupungissa vallitsi, muttei kuitenkaan säväyttänyt erityisellä tavalla. Joki useine siltoineen on tärkeä osa kaupunkikuvaa. Hotellimme oli tällä kertaa vielä astetta parempi Wyndham. Hintaluokaltaan hotelli oli kuitenkin lähes samoissa kuin muutkin. Aamupala oli huomattavasti parempi, kuin missään muualla. Kokki paistoi asiakkaan toiveen mukaisia omeletteja, lisäksi oli pekonia, makkaroita, röstiperunoita, tuoreita hedelmiä jne.

Arkansas-joen varrella

Little Rockissa

Tennesseen sydämeen Mephisiin saavuimmekin sitten ennen puolta päivää, ja hyvä niin, sillä täällä nähtävää riitti. Kun Memphisissä kerran ollaan, niin aivan pakollinen vierailupaikka on tietysti Graceland, eli Elviksen koti. Gracelandin alueella on myös paljon muita Elvikseen liittyviä näyttelyitä.  Myytävänä on monentasoisia lippuja, joista halvimmalla pääsee vain itse kartanoon. Me ostimme liput joilla pääsee näkemään myös autot ja lentokoneet, sillä ne olivat vain muutaman dollarin kalliimmat. Ensin kävimme Gracelandissä, jonne on kuljetus pikkubusseilla. Settiin kuului myös iPad kuulokkeineen, jolloin sai kattavat selostukset kustakin huoneesta, sekä Elviksen elämästä yleisesti. Elviksen tytär Lisa-Marie oli pääosassa kertoessaan lapsuuden kodistaan. Kartano oli yllättävän hillityn kokoinen sekä oikein kodikas. Toki sisustuksessa oli käytetty luksusluokan materiaaleja ja telkkareita oli joka paikassa. Vasta täällä minulle vasta täysin kolahti, miten ylivoimainen tähti Elvis on aikanaan ollut, ja miten mittavan uran hän ehti tehdä. Ihan valtavat määrät levyjä ja elokuvia, jotka kaikki myivät suunnattomia määriä. Kiersimme myös puutarhassa, jossa sijaitsi Elviksen isoäidin, vanhempien, sisaren sekä hänen itsensä haudat. Kartanossa oli esillä kultalevyjä, palkintoja, esiintymisasuja ja vaikka mitä ihanaa. Vaikka Graceland on melkoinen rahastuspaikka (pelkkä parkkeeraus maksoi 10 dollaria) on se kaikesta huolimatta niin huikea kokemus, että siitä voi vähän maksaakin.

Graceland

Olohuone

Portaikko

Ruokailuhuone

Keittiö

TV-huoneessa telkkareita riitti

Biljardihuone

Fanikrääsää on ollut jo silloin

Kultalevyjä käytävän täydelta, mutta vain murto-osa ansaituista

Pihanäkymää

Esiintymisasuja

Kuninkaan viimeinen lepopaikka

Vaaleanpunainen Cadillac, jonka Elvis osti äidilleen heti uransa alussa

Yksityiskoneisiin pääsi myös sisälle. mm. turvavöiden soljet olivat kultaa.

Memphisissä on myös toinen pakollinen nähtävyys, nimittäin Sam Phillipsin perustama legendaarinen Sun-Studio. Tämä levytysstudion ja levy-yhtiön yhdistelmä on nostanut aikoinaan monta suurta tähteä menestyksen tielle. Sunilta on lähtöisin mm. Jerry Lee Lewis, Roy Orbison, Johnny Cash ja tietysti itse Elvis.Täällä miljoonan dollarin kvartetti levytti yhdessä pari kappaletta. Nelikko sattui studioon ihan sattumalta samaan aikaan ja loppu onkin historiaa. Nelikkoon kuului Carl Perkins, Johnny Cash,  Jerry Lee Lewis ja Elvis. Studiokierrokseen kuului muutamia historiallisia esineitä ja valokuvia, parasta oli kuitenkin oppaan kertomat tarinan levy-yhtiön historiasta. Aikoinaan studioon on päässyt levyttämään pari biisiä neljän dollarin hintaan. Sam Phillips ei kuulemma alkuun tykännyt Elviksestä, koska hän lauloi lähinnä balladeja, joita Sam taas inhosi. Lopulta rockin kuningas vaikutti laulullaan myös Phillipsin, joka otti tämän kirjoilleen. Pian Elvis kasvoi kuitenkin niin suureksi tähdeksi, ettei Samillä ollut enää tarpeeksi resursseja suojatilleen. Lopulta Phillips möi Elviksen sopimuksen pystyvämpiin käsiin. Johnny Cashin kerrottiin jopa yöpyneen studion yläkerrassa aina, kun vaimon kanssa oli vaikeaa. Studio on edelleen toiminnassa, tosin nykyään viiden tunnin studiosessiosta joutuu pulittamaan 1000 dollaria. Samat akustiset laatat koristavat studion seiniä edelleen, mutta muu laitteisto on uusittu. Jäljellä on myös yksi mikrofoni studion kulta-ajoilta. Sam Phillips oli ennen kuolemaansa toivonut, ettei mikrofonia laiteta lasin taakse, vaan ihmisillä pitää olla mahdollisuus koskea siihen. Itsekin pääsin leikkimään laulajatähteä mikrofonin kanssa. Liekkö jopa itse Elvis laulanut samaan mikkiin aikoinaan.

Sun-Studion edessä

Alkuperäisen mikin kanssa mallailua

Miljoonan dollarin kvintetti. Juuri noilla kohdin he lauloivat yhdessä.

Yövyimme taas Motellissa, joka tuntuu meille sopivammalta vaihtoehdolta. Motelli sijaitsi lyhyen matkan päässä keskustasta. Kun illalla kävelimme keskustan sydämeen olin välittömästi rakastunut. Iloisia ihmisiä, väriä ja musiikkia kaikkialla. Söimme hyvin tyypillistä paikallista ruokaa, eli annokset, joissa oli sekä kissakalaa, että grillattua naudankylkeä. Lisukkeina uudet perunat, papumuhennos, kaalisaalaatti sekä tartarkastike. Älyttömän hyvää ja konstailematonta ruokaa. Tuntui, etten parempia pottujakaan ole eläissään syönyt. Mephisissä oli aika vapaa alkoholipolitiikka, sillä oluttuoppeja myytiin kioskeista suoraan kadulle. Ravintolasta sai myös lähteä juoman kanssa liikkeelle, niin halutessaan. Häiriökäyttäytymistä kuitenkin valvottiin tiukasti, sillä näimme yhteensä neljä poliisiautoa passissa samalla kadulla, olipahan turvallisuuskin oli taattu. Kaupungissa kulki myös erilaisia hevoskärryjä, joilla pääsee hauskalla tavalla katsomaan kaupungin menoa. Kadulla esiintyi nuoria miehiä erilaisia voltteja tehden. Aikamme katseltuamme elämänmenoa, huomasimme yhden baarin mainostavan bändin soittavan Johnny Cashia samaisena iltana. Sinnehän me jäimme sitten loppuillaksi istumaan, kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan iloisesta Memphisistä. Melkein olisi tehnyt mieli käyttää tänne yksi kolmesta varapäivästä. Matka oli kuitenkin vasta puolessavälissä, emmekä tienneet, kuinka matka hurrikaanin runtelemalla rannikolla tulee etenemään. Iloa ja musiikkia saamme kokea varmasti myös New Orleanssissa, jossa meinaammekin olla vähintään kaksi yötä.

Memphisin katukuvaa

Ydinkeskustan iloinen meininki