Me kaks ja matkalaukku: Orlando

Ocalasta lähdimme ajamaan kohti Orlandoa, tai oikeastaan kohti Cape Canaveralia, jossa NASA:n Kennedy Space Center sijaitsee. Houstonissa sijaitsee NASA:n kontrollikeskus, joka ohjaa ja pitää yhteyttä avaruuteen. Houstonissa myös koulutetaan astronautteja. Orlandossa taas raketit suunnitellaan, rakennetaan ja laukaistaan. Avaruuskeskukseen pääsee osittain tutustumaan myös tavallinen tallaaja, joten se täytyi tietysti kokea. Lippuja on kahdenhintaisia, kalliimpaan sisältyy pidempi opastettu bussikierros avaruuskeskuksen alueella. Me tyydyimme halvempaan, sillä uskoimme näkevämme tarpeeksi tälläkin rundilla. Kiertelimme ensin turistikeskuksen pihamaalla, jossa on esillä useita erilaisia raketteja ja pari kapselia. Tämän jälkeen olimme jo valmiita opastetulle kierrokselle, sillä aika oli rajallinen ja kierroksen kesto määrittelisi sen, mitä muuta ehdimme sitten katsoa. Kiertelimme NASA:n alueella nähden mm. monta laukaisualustaa ja muuta kalustoa, sekä valtavan hallin, jossa rakettien kokoaminen tapahtuu. Saimme kuulla kaikenlaista mielenkiintoista tietoa NASA:n toiminnasta ja historiasta.

Raketti poikineen

Tällaisella kapselilla tultiin maan pinnalle. Kuvattava ei suostunut mallintamaan asentoa.

Raketin siirtokalustoa

Laukaisualusta

Täällä avaruussukkulat valmistuvat

Bussikierros päättyi turistikeskukseen, joka keskittyi NASA:n tekemiin kuulentoihin, etenkin siihen ensimmäiseen. Näyttelyn päätähti oli tietysti raketti, joka oli täysin samanlainen, kuin Apollo 11, jolla ensimmäinen miehitetty kuuhun laskeutuminen suoritettiin, sekä kapseli, jolla Neil Amstrong miehistöineen laskeutui takaisin maan pinnalle. Näyttelyyn oli mallinettu myös kapseli, jollaisella kuun pinnalle laskeuduttiin tuona historiallisena päivänä. Esittely käsitteli myös erilaisia avaruuspukuja ja kuusta tuotuja kiviä. Yhtä kiveä sai jopa koskettaa, joten voimme nyt kertoa koskeneemme kuuta. Meille esitettiin myös erikoistehostein maustettuja videonäytäntöjä ensimmäisen kuulennon eri vaiheista. Kyllähän tämä kaikki pisti miettimään mihin kaikkeen ihminen pystyykään. Kuukeskuksessa sai viettää haluamansa ajan, bussit takaisin kulkivat vartin välein.

Tämä ohjauskeskus oli käytössä Apollo 11:sta lennolla

Tällaisella raketilla lennettiin kuuhun

Tällaisella kapselilla laskeuduttiin kuun pinnalle

Tällä kapselilla Neil Amstrong kevereineen palasi takasin maahan

Kun olimme tulleet takaisin Atlantiseen, joka on siis varsinaisen turistikeskuksen nimi, tutustuimme vielä saman nimisen avaruussukkulan vaiheisiin. Alantis oli nimittäin ensimmäinen avaruussukkula, joka suunniteltiin monikäyttöiseksi. Atlantis tekikin historiansa aikana toistakymmentä avaruuslentoa. Järjestyksessään Atlantis oli järjestyksessään neljäs miehitetty sukkulamalli. Erikoista Atlantiksessa oli myös se, että se rakennettiin tietynlaisista silikoniharkoista. Koneen täytyi olla kevyt, joustava ja kestävä. Kehitystyö oli haastavaa, joten aikaa kului kaikkiaan 6 vuotta ennen kuin raketti vihdoin oli laukaisuvalmis. Atlantis oli myös näytteillä ja se näytti ihan lelukoneella, koska silikoniharkot näyttivät rakennuspalikoilta, kuten vaikka legoilta. Kävimme myös lentosimulaattorissa, jossa pääsi kokemaan miltä raketin laukaisu astronautista tuntuu. Melkoista ryttyytystähän se oli alkuun, ja sitten ei mitään. Valitettavasti varsinaista painottomuutta emme päässet kuitenkaan kokemaan. Keskuksessa oli jos minkälaista vekotinta, joilla pääsi kokeilemaan erilaisia astronautin tehtäviä. Aika kutenkin alkoi loppua, joten emme ehtineet ihan joka nurkkaa koluta, mutta kyllähän tässäkin oli jo ihan tarpeeksi. Ajoimme Orlandon laitamille kauheassa ruuhkassa, joten pääsimme perille odotettua myöhemmin. Alueen ravintolat olivat kaikki kiinni tai sulkeutumassa, joten tyydyimme läheisen Mc Donaldsin tarjontaan.

Avaruussukkula Atlantis

Kaverikuva astronaultin kanssa

Aamulla lähdimme kohti Disney Worldia. Tässä kohtaa olimme lukeneet läksymme huonosti, sillä oli hienoinen pettymys huomata, että Orlandon Disneyworld on lähes identtinen kopio Anaheimin Disneylandista. Ympäristö sekä laitteet ovat hyvin pitkälle samanlaisia, joten kokemus ei ollut meille mitenkään ainutkertainen. Jopa prinsessalinna loisti taustalla yhtä taianomaisena, tällä kertaa linna ei ollut kuitenkaan Ruususen vaan Tuhkimon. Puisto on lähinnä lapsiperheille suunnattu, joten hurjia laitteita ei juuri ole. Hurjimpia olivat Tukkijokityylinen Plash Montain sekä vauhdikas pimeässä tapahtuva vuoristoratatyylinen avaruusseikkailu. Suurin osa laitteista on vene- tai juna-ajeluita läpi Disneyn satujen ja elokuvien. Suurten kävijämäärien vuoksi muunlaiset laitteet olisivatkin hankalia. Nykyisellään jonotusajat ovat vielä sangen kohtuulliset, koska laitteisiin pystyy ottamaan väkeä jatkuvalla syötöllä. Joka tapauksessa ihan mukava paikka viettää aurinkoista päivää, vaikka kuumuus oli tänäänkin polttavaa. Lämpöasteita reilu kolmekymmentä, ja ilmankosteushan on näillä leveyksillä korkea. Tekikin mieli mennä usein laitteisiin jo siksi, että saa hetken viilennyksen. Päivän kohokohta oli kuitenkin Fantasiaparaati, jossa Disney-hahmot kulkivat mielikuvituksellisilla kulkuvälineillä läpi huvipuiston. Eipä ole koskaan tullutkaan nähtyä yhtä paljon julkkiksia yhdellä kertaa, oli Kaunotar ja Hirviö, Lumikki kääpiöineen, Peter Pan, merenneito Ariel, Aku ja Mikki ja paljon paljon muita. Otimme päivästä kyllä enemmänkin kuvia, mutta kameran asetukset olivat pyörähtäneet Live-kuvaukselle, joten luulimme ottavamme kuvia, mutta otimmekin videopätkiä. Vähän kyllä harmittaa, mutta mikäs teet. Päätimme vielä illan päälle ajella lähemmäs rantaa, jotta meidän rantalomamme pääsisi huomenna alkamaan täydellä tulella. Majoituimme Vero Beach nimiseen paikkaan, ihan rannan tuntumassa olevaan Motelliin. Tarkoitus on siis keskittyä loppulomalla rannalla löhöilyyn ja uimiseen. Saa nähdä kuinka hyvin tässä löhölomassa lopulta onnistumme, sillä emme kumpikaan oikein välitä rannalla makoilusta. Todennäköisesti kerrottavaa tulee olemaan kuitenkin niin vähän, että mahtuvat samaan blogipostaukseen, joten seuraava kirjoitus tulee vasta päivien päästä.