Amarillo - Oklahoma City

Amarillossa, hotellin aamiaisella, kuulimme taas yllättäen suomenkieltä. Ihan käsittämätöntä, mutta totta tosiaan  siellä oli Helsinkiläinen kaksikko. He olivat vieläkin enemmän äimänkäkenä kuin me, kun tervehdimme heitä suomeksi. Vaihdettiin siinä sitten kuulumisia ja annettiin vinkkejä suuntaan,  jos toiseenkin. Nämä nuoret miehet kiertelivät luontokohteita ja olivat aloittaneet pohjoisesta Niagaran putouksisilta. Grand Canyon ei ollut alunperin heidän suunnitelmissaan, mutta kuultuaan meidän kokemuksesta, aikoivat ehdottomasti mennä. Hauskaa, yllättäen siis Amarillo suorastaan pursuilee suomalaisia.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme viimeiselle Route 66 etapille. Päätimme kiertää niin paljon tienvarren pikkukaupunkeja kun vain jaksaisimme. Päätimme myös jatkaa aavekaupukijahtia, sillä etapille osuisi peräti kaksi Routen aikaista tyhjentynyttä pikkukaupunkia. Loppupätkästä jäi muutama kaupunki jo pois, koska uuvuttavaahan tämä välillä on, ja illasta alkaa kaipaamaan jo perille. Kävimme lopulta Groomissa, Jerichossa, Alanreedissa, McLeanissa, Shamrockissa, Texolassa, Erickissä, Sayressa, Elk Cityssä, Clintonissa, Weatherfordissa, Hydrossa, El Renossa ja Yukonissa. Välistä jäi vain pari pienempää, joista ehkä Conway olisi voinut olla piipahtamisen arvoinen.  Jostain syystä se meni meiltä täysin ohi, Conwayssa olisi ollut Cadillac Ranchin halpa kopio, eli sama kuplavolkkareilla toteutettuna. Paikkakunnat siis vaihtelivat keskikokoisista kaupungeista, pikkukaupunkeihin ja aavekaupunkeihin. Toiset olivat hiljaisia, toiset eläväisiä ja lähes kaikissa oli muisto tai kaksi Route 66:n elinkaarelta. Myös pari asiankuulumatonta nähtävyyttä osui matkanvarrelle, kuten Groomin oma kalteva torni. Tämä on vanha vesitorni, joka on käsittääksemme mennyt vinoon heti asennusvaiheessa, ja suoristaminen olisi ollut niin kallista, että torni on saanut lopulta jäädä kenolleen. Toinen Groomin maamerkeistä on n. 58 metriä korkea risti, joka tervehtii matkailijaa jo matkojen päästä.

Groomin valtava risti

Kalteva vesitorni

Erityisen maininnan näistä kiertämistämme kaupungeista ansaitsevat;  Mc Lean, jossa on kummallisen aiheen ympärille rakennettu museo, nimittäin rautalangan. Shamrock, jossa on mm. harvinaisen suuri vanha huoltoasema vuodelta 1936 sekä pikkuruinen vanha restauroitu Magnolia Gasoline. Elk City, jossa on aivan mahtava Kansallinen Route 66 Museo. Museoalueelle oli rakennettu kokonainen aikakautta mukaileva kylä, jossa oli kaikkea mitä siihen aikaan on voinut ihmiselossa olla. Kerrassaan ihana pakka! Clintonissa on toinen Route 66 museo, joka keskittyy enemmän itse tiehen ja sen historiaan, täällä emme kuitenkaan enää käyneet. El  Renossa ei sinänsä ollut ihmeellistä, mutta se ansaitsee tulla mainituksi, sillä juurii täällä pihvin ympärille keksittiin taittaa sämpylä ja näin ensimmäinen hampurilainen oli syntynyt vuonna 1904. Yukonissa on rautatiemuseo, jossa emme myöskään vierailleet, syynä lähinnä väsymys.

Söpö vanha huoltsikka Mc Leanissa

Shamrockin valtva huoltoasema vuodelta 1936

Vanha restauroitu Magnolia

Kompakti 50-luvun asuntovaunu

Lääkärin vastaanotolla oli mm. 666 linimenttiä. Mhinkähän vaivaan lienee tarkoitettu?

Säännöt opettajalle

Pelottava permanentti

Museoalueen vanha kartano

Heippa!

Ihanat vanhat hevosrattaat

Näkymiä museokaupungin kadulta

Route 66-museo Clintonissa

Silta etelään

Sitten oli tietysti nämä kaksi aavekaupunkia Jericho ja Texalo. Varmistimme kyllä tällä kertaa ennen lähtöä, etteivät nämäkin sijaitse jossain keskellä erämaata, muutoin olisi jäänyt varmaan jo välistä. Jericho kyllä näkyi  kunnolliselta tieltä, mutta päästäkseen lähemmäs täytyi ajaa lähes umpeen kasvanutta tietä. Onneksi on maastoauto. Muutama rakennus täälläkin oli vain enää jäljellä sekä vanha hautausmaa, jonne oli kyllä haudattu ihmisiä tälläkin vuosituhannella. Texalo oli ihan Route 66 varrella, tyhillään olevia taloja oli enemmän kuin muualla, mutta asutustakin oli lähistöllä, joten aavekaupunkistatus tuntui huijaukselta. Jos näistä kahdesta täytyisi valita parempi, olisi se Jericho. Jos täytyisi ottaa Glenrio kisaan mukaan, sitten valinta olisi jo liian vaikea.

Näkymiä Jerichosta

Jerichon tie

Jerichon hylätyt talot

Hylätty talo Texalossa

Tyhjänä tämäkin Texalossa

Texalon kadulta

Koska siirrymme kohta Oklahoman puolelle, voisin jakaa vähän ajatuksiaTexasista. Texasista tulee vähän mieleen kotiseutu, sillä aakeeta ja laaketa riittää. Eli maasto on tasaista silmien kantamattomiin. Luonto on huomattavasti rehevämpää ja vieljelysmaita onkin paljon teiden vierustoilla. Emme oikein tunnistaneet kasvia, jota täällä paljon viljellään, mutta arvaus oli hirssi. Tienvarsilla oli myös laidunmaita, karjaa ja hevosia. Näimme myös yhden valtavan karjatilan satoine eläimineen, ja se haju joka tällaisesta lähtee, on aivan kamala. Täällä rehevällä alueella on enemmän eläimiä yleensäkin ja se näkyy lähinnä raatoina autoteillä. On ollut käärmeitä, pesukarhuja ja vyötiäsiä. Ja näitä isoja heinäsirkkoja on joka paikassa, jopa hotellin ovet ja seinät olivat niitä täynnä, yök.  Sää Texasissa tähän aikaan on pysytellyt aika tasaisesti 30 asteen tietämissä. Texasissa tuntuu myös tuulevan aina reilusti, täällä onkin näkynyt paljon tuulivoimaloita, joskus silmien kantamattomiin. Tuuli on lämmin kuin lehmän henkäys, eikä ollenkaan vilvoita. Ihmiset täällä etelässä ovat erityisen ystävällisiä. Pikkukaupungeissa näkyi jo karrikatyyreja etelän miehistä, olkihattuineen, lappuhaalareineen ja ränsistyneine avolava-autoineen. Murre on yleensä vielä täysin ymmärrettävää, vaikka lähempänä Oklahomaa,  pikkukaupungin kassa haastoi niin leveää etelän murretta, että sitä oli jo lieviä vaikeuksia ymmärtää. Ihanan kuuloista se kyllä on. Aitoja karjapaimenia ei kuitenkaan koskaan vastaan tullut, ehkä heitä tapaisi paremmin syvemmällä Texasissa.

Niin paljon aikaa vei matka kaikkine kiertelyineen, että saavuimme Oklahoma Cityyn iltasella. Vaikka olen varmaan käyttänyt sanaa hotelli aiemminkin, mutta Oklahomassa yövyimme oikeasti ensimmäistä kertaa virallisesti hotellissa. Muut yöpaikkamme ovat olleet yhtä Hostellia lukuunottamatta luhtimallin Motelleja. Emme jaksaneet lopulta lähteä edes illalliselle Oklahoman keskustaan, vaan tyydyimme kaupungin laitaman tarjontaan.