Me kaks ja matkalaukku: Lockhart & Austin

Matkamme jatkui kohti Austinia, joka on Texasin pääkaupunki, vaikka onkin vasta Texasin neljänneksi suurin kaupunki. Matkalla pysähdyimme kuitenkin vielä Lockhartiin, koska se taas on tituleerattu barbecue-pääkaupungiksi, ja tällaista tilaisuutta ei ruokahullut vaan voi sivuuttaa. Lockhart on ihan kiva pikkukaupunki, jonka keskustaa hallitsee kirkkomainen kaupungintalo. Ei kovin erityinen, mutta ruoan vuoksihan me paikalle saavuimmekin. Valittavana oli useampikin barbecue-ravintola, mutta kaksi niistä kilpaili varinaisesta kuninkuudesta. Päädyimme sitten Black´s Barbecueen, koska sitä on pyörittänyt sama perhe jo vuodesta 1932. Eikä ruokaan kyllä tarvinnut pettyä, sillä lisukkeita oli valittavana yli toistakymmetä eri sorttia, liha oli suussasulavaa ja grillikastike juuri sopivan kirpeän tulista. Ruokailuympäristökin oli mukavan kotoisa ja henkilökunta erityisen ystävällistä.

Lockhartin katukuvaa

Kaupungintalo ja liput puolitangossa

Black´s Barbecue ulkoa

Sisälläkin oli tunnelmaa

Iltapäivällä saavuimme vihdoin Austiniin. Olimme tällä kertaa valinneet yöpaikaksemme 70 neliön huoneiston, sillä se irtosi samaan hintaan, kuin hotellihuone. Sijainti oli myös erinomainen. Kyseessä oli luxus-asuntoyhtiö, jossa asui hieman varakkaampia ihmisiä. Asuntoyhtiö rahoitti toimintaansa muutamalla asunnolla, joita vuokrattiin lyhytaikaisesti. Tarpeetonhan noin iso asunto meille muuten oli, mutta mielenkiinnosta kokeilimme, lisäksi meillä oli mahdollisuus pestä pyykkiä helposti samaan hintaan. Vuokrauksen yhteydessä saimme ovikoodit samaan tyyliin, kuin kotimaan huoneistohotelleissa.

Asunnossa oli täysin varusteltu keittiö

Asunnon olohuone keittiöstä katsottuna

Makuuhuone

Pestyämme koneellisen pyykkiä, lähdimme kaupungille. Täällä kodittomien määrä oli jo huomattava, ja tuntui, että vähän väliä oli joku pyytämässä rahaa. Erityisesti heitä majaili 6th Streetillä, joka on Austinin vilkkain bilekatu. Taas koin yhden herran hieman häiritseväksi, kun mieheni meni kauppaan ostamaan juotavaa ja jäin ulos odottelemaan. Hän jäi nimittäin myös siihen hengailemaan, vaikka oli kävelemässä kadulla meidän perässämme. En tiedä olinko hieman vainoharhainen, mutta ratkaisin kuitenkin tilanteen menemällä itsekin kauppaan sisään. Ulospalattuamme tämä mies olikin jo jatkanut matkaansa. Ainakaan alkuillasta 6th Streetille ei huvittanut ollenkaan jäädä, joten jatkoimme matkaamme. Suuntasimme askeleet kaupungin toiselle tunnetulle bilekadulle, joka on vanhempaa perua nimeltään Rainey Street. Ajattelimme oikaista puiston läpi, joka kyllä itseasiassa vain pidensi matkaa, mutta eipä se haitannut, sillä puisto oli varsin kaunis ja mukava paikka käveleskellä. Pääsimme lopulta Rainey Steetillekin, jossa oli huomattavasti miellyttävämpi tunnelma, kuin 6th Streetillä. Söpöjä pikkubaareja kivoine piha-alueineen, sekä erilaisia ruokavaunuja. Jonkin aikaa ihmeteltiin maailman menoa ja juotiin oluet, mutta sitten olikin aika siirtyä Congress Avenuen sillalle.

Puistossa oli hieno polkupyöräteos

Puiston kauniita maisemia

Puiston tunnelmaa

Tätä olinkin odottanut jo Carlsbadin luolasta lähtien, kun olin niin pettynyt, ettemme olleet siellä lepakkoaikaan. Silloin sain tietää, että meillä on edessä vielä parempi mahdollisuus nähdä lepakoita, ja se tilaisuus oli nyt koittamassa. Tiesimme, että lepakot lähtevät lentoon puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, mutta olimme hyvissä ajoin paikalla. Sillan toisessa päässä oli jo muutamia ihmisiä, joten sinne mekin suuntasimme, olettaen lepakoiden lentävän nimenomaan sieltä päästä siltaa. Saimmekin hyvät paikat noin käskiväliltä ihmisjoukkoa. Pikkuhiljaa paikalle valui lisää ihmisiä, myös joen rannalla olevalle nurmikentälle, sekä jokea pitkin erilaisilla veneillä ja kanooteilla. Linnut pitivät kovaa metakkaa rantapuistikossa ja ihmiset rupattelivat odotellessaan näytöstä. Nähtävää riitti ilman lepakoitakin, sillä jokivedessä uiskenteli useita kilpikonnia sekä valtavan kokoisia monneja. Kuitenkin odottavan aika meinasi käydä pitkäksi, kun auringonlaskun jälkeen ei pitkään aikaan tapahtunutkaan mitään. Pelkäsin jo, että onko kohdallemme osunut juuri sellainen ilta, ettei lepakot syystä tai toisesta lähdekään saalistusmatkalleen. Sitten yhtäkkiä linnut hiljenivät, ottivat siivet allensa ja poistuivat paikalta. Hetkeä myöhemmin ensimmäiset lepakot lähtivät liikkeelle sillan alta, ensin yksittäin ja lopulta loputtomana virtana. Voi, kuinka taianomaista se olikaan. Näitä siivekkäitä nisäkkäitä vain lensi ja lensi, ikuisuudelta tuntuvana parvena, aina vain lisää, kunnes taivaanrantaan muodostui suuri lepakkopilvi. Katselimme tätä luontoshowta noin parikymmentä minuuttia, eikä vieläkään lepakkovirta ottanut ehtyäkseen, kun lopulta nälkä ja särkevät jalat pakottivat poistumaan. Sillan alla asuukin 1,5 miljoonaa yksilöä, joka on maailman suurin urbaani lepakkoyhdyskunta. Saimme todellakin huomata, kuinka paljon sellainen määrä lopulta onkaan. Ihan uskomattoman hieno kokemus.

Sillalta mukavat näkymät joelle ja kaupunkiin

Ihmisiä oli kokoontunut myös rantanurmelle

Katsjia oli myös vesillä

Lepakkoryntäys alkoi

Lepakoita purkautui valtavat määrät sillan alta

Lepakot muodostivat pilven taivaanrantaan

Seuraavaksi löysimme itsemme taas barbecue-ravintolasta, valtavien annosten edestä. Ensimmäistä kertaa saimme ryydittää ruokamme lämpimällä barbecuekastikkeella, joka kruunasi aterian täydellisesti. Syöminkien jälkeen päätimme antaa 6th Streetille uuden mahdollisuuden. Katu oli onneksi hieman siistiytynyt kodittomista kulkijoista, sillä poliisit olivat näin ilta-aikaan sulkeneet osan katua liikenteeltä. Emme kuitenkaan tunteneet oloamme oikein kodikkaaksi, eikä musiikkitarjontakaan miellyttänyt. Vaikka nimenomaan Austinin pitäisi tarjota musiikkia laidasta laitaan, tuntui jokaisessa paikassa soivan ponneton poppisrokki, joten kyllästyimme nopeasti ja lähdimme hotellille. Austin oli lopulta hienoinen pettymys. Odotin iloista meininkiä, hyviä musiikkikokemuksia ja erikoisuutta, sillä sellaisena Austin itseään mainostaa. Jopa kaupungin slogan julistaa " Keep Austin Weird!" ja se lupaili jotain kutkuttavaa, mutta kaupungin kummallisuus näkyi lähinnä lepakoissa ja asunnottomien luomassa tunnelmassa. En sitten tiedä, oltiinko väsyneitä, huonoon ajankohtaan liikkeellä, vai emmekö vain löytäneet niitä oikeita mestoja. Asunnottomiin olemme tottuneet jo ensimmäisestä USA:n matkasta lähtien, eivätkä ne ennen ole meitä näin häirinneet. Täällä ne tuntuivat suurelta osaltaan erilaisilta, huumeiden käyttäjiltä ja jokseenkin uhkaavilta. Itse kuuluisasta 6th Streetistä jäi vähän nuhjuinen kuva. Olihan Austinissa toki kivojakin paikkoja ja kokemuksia, joten ei siellä käynti sentään pelkkää kärsimystä ollut.