Me kaks ja matkalaukku: Fort Worth

Austinista lähdime kohti Fort Worthia, ja koimme ensimmäiset ruuhkat, jotka johtuivat lähinnä tietöiden aiheuttamista hidasteista. Fort Worth sijaitsee ihan Dallasin kainalossa ja kuuluukin sen metropolialueeseen. Yhdessä Dallasin kanssa, Fort Worth muodostaa USA:n neljänneksi väkirikkaimman suurkaupunkialueen, joka näkyi määränpäätä lähestyttäessä valtavina moottoritiekomplekseina, jossa tiet risteilivät monitasoisesti joka suuntaan. USA:ssa tiejärjetelmät ovat hyvät, ja ruuhkia kohtaakin lopulta harvoin, siitäkin huolimatta, että yksityisautoilu on yleistä. Tiet ovat yleensä vähintään kaksikaistaisia, olemmepa parhaimmillaan ajaneet jopa kahdeksankaistaista moottoritietä. Mainittakoon kuitenkin, että olemme välttäneet autoillessamme pahimmat ruuhka-ajat.

Moottoriteitä joka suuntaan

Syy haluumme vierrailla juuri Fort Worthista johtuu siellä sijaitsevasta historiallisesta Stockyardsista, joka on ehta uniikki länkkärimesta. Stockyards sai alkunsa rautatien rakentamisen jälkeen 1876, kun maataloustuotteiden kuljetus alkoi olla nopeampaa ja helpompaa. Alueelle perustettiin suuria maatiloja, joissa kasvatettiin monenlaisia eläimiä, joista saatiin tuotteita laajamittaiseen myyntiin. Eläimet laidunsivat vapaasti peloilla ja karjapaimenkulttuuri eli kukoistuksen aikaansa. Stockyardsilla oli oma keskustansa sekä rautatiesema, osa 1800-luvulla rakennetuista rakennuksista ovat edelleen paikallaan. Nykyään Stockyards tarjoaa monenlaista lännen huvitusta turistelle, kuten erilaisia kauppoja, ravintoloita, kärryajeluita, karjanajoa, rodeota jne.

Stockyardsin vanha vesitorni

Saavuimme Fort Worthin hotelliin kolmelta iltapäivällä, joten meidän olisi täytynyt heti lähteä kohti Stockyardsia mikäli olisimme halunneet nähdä, kun karjaa ajetaan keskustan läpi, niin kuin ennen vanhaan. Itse löin jarrua tässä vaiheessa, sillä olimme kuitenkin ajaneet useamman tunnin, ja halusin hieman hengähtää. Hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä Stockyardsista, ja levättyämme, meinasimmekin alkuun kävellä paikanpäälle, mutta heti alkumatkasta huomasimme, ettei missään ole oikein kävelyväyliä, joten apostolinkyyti alkoi tuntua huonolta ajatukselta. Sitten, kun lippumme olivat vielä jääneet hotelliin ja jouduimme palaamaan takaisin, vaihdoimme suosiolla autoon.

Fort Worthin hotellihuone oli hyvin tyypillinen

Stockyards tarjosikin monenenlaista ihmeteltävää, vaikka koko päiväksi Tunnelma oli ihastuttava, enkä ole missään muualla nähnyt yhtä paljon kansaa pukeutuneena lännenvaatteisiin, joten ensimmäistä kertaa omakin stetsoni tuntui varsin luontevalta. Saattoi hyvinkin kuvitella astelevansa lännenelokuvien kyläpahasessa ja odottaa rosvojoukon paukuttelevan pian pyssyjään läheisessä saluunassa. Liikkeissä myytiin lahjatavarakrääsän lisäksi mm. käsintehtyjä bootseja, laadukkaita lännen asusteita, hevostarvikkeita, monenmoista kuivalihaa, antiikkia ja mitä tahansa teemaan voi kuivitella liittyvän. Bootsikaupat vetivät puoleensa jo pelkästään huumaavan nahantuoksun vuoksi, mutta valitettavasti kukkaro ja matkalaukun painorajoitus estivät kaupanteon. Enkä tiedä, olisiko moisia kenkiä tullut lopulta edes käytettyä. Tarjolla oli monenlaista kärryajelua, valittavana oli vankkurit, postivaunut tai maalaiskärryt. Saluuna tarjosi kylmää juotavaa, ja pitkäsarvisten härkien kanssa olisi saanut käydä kuvattavana pientä maksua vastaan. Aika kului kyllä mukavasti ihan vain katsellessa ja ihmetellessä ympäröivää menoa. Paikalla oli kyllä myös mekaaninen härkä, kotieläinpuisto ja tietysti rodeoareena, jonka näytökseen olimme ostaneet liput jo kotimaasta.

Lehmät

Vanhassa asemakatoksessa oli nyt liikkeitä

Lännenauto

Vanhaa lännentunnelmaa

Roistoko?

Longhorn patsasteli valokuvia varten

Kärryajelua

Öinen Stockyards

Syötyämme taas yhden erinomaisen barbecue-aterian, olikin aika siirtyä areenalle. Meillä oli paikat toisesta rivistä, josta näkyi hyvin kentälle. Tarjolla oli rodeoratsastusta hevosilla ja härillä, erilaisia lassoesityksiä, nopeusratsastusta sekä rodeopellejen pelleilyä. Rodeo on varsin viihdyttävä ja hurja laji, joten ymmärrän sen suuren suosion. Härkäratsastus on maailman vaarallisinta urheilua, jossa loukkaantumiset ovat yleisiä, nyt ei haavereita kuitenkaan silminnähden sattunut kenellekään. Loppupuolella kilpailtiin vasikoiden lassoamisessa, jota tuntui pahalta katsoa, vaikka vasikat itse eivät näyttäneet olevan juuri millänsäkään. Siinä vaiheessa vasta itse tajusin, ettei rodeo yleensäkään mahda olla ihan oikein eläimiä kohtaan. Hieman harmitti, että tulin osallistuneeksi tällaiseen huvitukseen, josta pääosin vielä suuresti nautin, ajattelematta asiaa sen kummemmin. Halusinkin sitten jälkikäteen hieman tutkia asiaa tarkemmin. On selvää, että eläimet kokevat stressiä ratsastus ja lassoamistilanteissa, ja mikä pahempaa, joskus eläimiä loukkantuu ja jopa kuolee, jos törmäävät vahingossa seinään. Onneksi näitä onnettomuuksia sattuu aniharvoin, ja henkilökunta pyrkii välttämään niitä kaikin keinoin, mutta onhan tällainen riski pelkän urheilun ja huvin vuoksi silti väärin. Onneksi eläimistä pidetään kuitenkin hyvää huolta ja eläinlääkärit valvovat niiden hyvinvointia erityisen tarkkaan. Joissakin rodeoissa saatetaan kuulemma myös käyttää kyseenalaisia keinoja eläinten pillastuttamiseen, mutta käsittääkseni Stockyardissa näitä ei käytetä. Ymmärrän toki, että lajista on pitkien perinteiden ja kuolevan lännenkulttuurin vuoksi vaikea luopua, mutta eläinten kannalta näin olisi ehdottomasti parempi ja muutamissa osavaltioissa se jo kiellettyä onkin.