Monterey, Cambria & Santa Barbara 2014

Alunperin meillä oli tarkoitus taittaa matka San Franciscosta Anaheimiin kahden pysähdyksen taktiikalla, mutta lähtömme jälkeen huomasimme, että meillä on vielä yksi ylimääräinen päivä käytettävänämme. Tämä päivä oli alunperin varattu odottamattomien viivytyksien varalle. Nyt oli kuitenkin aika käyttää tämä päivä, sillä Anaheimistä lähtien meillä oli hotellihuoneet jo valmiiksi buukattuna. Silloin myös Santa Barbara lisättiin mukaan suunnitelmiin.

San Franciscosta Anaheimiin on matkaa noin 400 mailia ja sen taittaa nopeinta reittiä suunnilleen kuudessa tunnissa. Anaheim sijaitsee ihan Los Angelesin kupeessa, joten matka LA:han on vain ihan hitusen lyhyempi. Mikäli suinkin mahdollista, kannattaa tämä nopea reitti unohtaa ja suunnata California 1:lle, joka on pieni mutkitteleva merenrantatie huikeine maisemineen. Reitin kauneinta aluetta lienee Big Sur, jossa kalliot nousevat jyrkkinä rinteinä merestä. Big Sur on suosittua turismialuetta ja tarjoaa mökkimajoitusta ja retkeilyaktiviteetteja moneen lähtöön. California 1:en varrella, San Simeonissa, sijaitsee myös Hearst Castle. Tämä korkeilla kallioilla sijaitseva huikea kartano on lehtimoguli William Hearstin rakennuttama ja sisältää hulppeiden puitteiden lisäksi mittavat taide ja antiikkikokoelmat. Nykyään kartanon omistaa Kalifornian osavaltio, joka on nimennyt paikan kansallishistorialliseksi maamerkiksi. Me harkitsimme kyllä vierailua, kävimme jopa turistipisteessä asti, mutta kalliiden hintojen ja vähäisen kiinnostuksen vuoksi jätimme sen kuitenkin väliin ja. San Simeon tarjosi kuitenkin myös ilmaista ihailtavaa, sillä sen rannat olivat mustanaan merinorsuja, sillä näillä suurilla hylje-eläimillä oli tammikuussa lisääntymis ja pesimisaika.

California 1:en varrella sijaitsee useita varteenotettavia yöpymiskohteita, joista yksi on ehdottomasti Monterey. Monterey on noin 30 000 asukkaan, aika tavanomainen merenrantakaupunki aktiivisine laiturialueineen. Kaupungista tekee kuitenkin erityisen sen merialue, jolla oleilee mm. paljon erilaisia valaslajeja sekä delfiineja. Kaupunki onkin kunnostautunut valaiden aktiivisessa suojelemisessa. Motereylla on myös meriakvaario, ja se on sukeltajien suosiossa monipuolisen merenelämän vuoksi. Nimen omaan valaat oli se syy, miksi me halusimme Montereyhin. Montereysta tehdään nimittäin veneretkiä merialueelle, jossa on mahdollisuus päästä näkemään näitä upeita nisäkkäitä.

Veneretkiä tehdään rajoitetusti, joten varaus kannatta tehdä jo hyvissä ajoin. Itse retkelle kannattaa varata reilusti lämmintä vaatetta mukaan, vaikka maalla olisikin lämmintä, sillä merellä on joka tapauksessa jäätävää. Laiturilla aurinko lämmitti ja t-paidassa tarkeni, mutta merellä  hupparin ja nahkatakin yhdistelmäkin meinasi olla liian vähän. Veneretkillä voi nähdä vuodenajasta riippuen ryhävalaita, sinivalaita, miekkavalaita ja harmaavalaita. Tai sitten voi käydä niin, ettei näe mitään, se on vähän tuurista kiinni. Meillä oli tällä kertaa onnea, sillä alueella oli poikkeuksellisen paljon harmaavalaita, joten havaintoja tehtiin toistakymmentä. Onneksemme näimme myös delfiinejä. Hienoin, mutta samalla myös pelottavin hetki oli, kun yksi harmaavalas nousi pintaan aivan veneen vieressä. Onhan nämä valtavat merinisäkkäät aivan käsittämättömän hienoja luonnon ihmeitä, jotka saavat vallan mahanpohjan kutkuttelemaan ja sydämen tykyttelemään. Todella pysäyttävä kokemus siis. Hienoa on myös se, ettei näitä veneretkiä tehdä pelkästään turistien iloksi, vaan osa lipputuloista menee suojelutyöhön.

Montereystä lähdettyämme siirryimme taas ajelemaan maisemareittiä. Eteneminen oli hidasta mutkaisen tien sekä jatkuvan maisemapaikoille pysähtelyn vuoksi, mutta meillähän ei ollut enää mihinkään kiire, sillä matkaa Montereystä Cambriaan on vain sata mailia, eikä määränpäässäkään mitään suunniteltua ohjelmaa. Pelkkää lepoa ja oleilua onkin luvassa seuraavat pari päivää, jotka olivatkin jo tervetulleita tässä vaiheessa matkaa. Cambria on ihastuttava pieni rauhallinen rantakaupunki, joka sopisi hyvin vaikka häämatkakohteeksi, sillä se on erityisen idyllinen ja romanttinen kaupunki. Lisäksi ainakin sesongin ulkopuolella majoitus oli edullista ja ainakin meidän tapauksessa myös erityisen tasokasta. Huone oli uudenkarhea, tilava ja sisälsi myös keraamisen takan. Cambriassa ei tehty mitään ihmeellistä, kävimme syömässä myöhäisen lounaan kaupungin pikkuruisessa keskustassa, jonka jälkeen vain istuimme parin oluen kera rannalla iltahämäriin asti. Illallispaikkaakaan ei tarvinnut etsiä, sillä heti hotellimme vieressä sijaitsi ihana kalaravintola, joka houkutteli myös pihalla sijaitsevine nuotiopaikkoineen pidempäänkin oleskeluun.

Seuraavana aamuna matkamme jatkui kohti Santa Barbaraa, jonne ei myöskään ollut hoppua. Matkaa noin 130 mailia eikä muuta kuin aikaa taittaa taivalta. Santa Barbara on lähes 90 000 asukkaan kaupunki, jossa oli taas ihan omanlaisensa tunnelma. Kaupunki oli rakennettu pääosin espanjalaistyylisen arkkitehtuurin mukaan, tämä ja kaikkialla kasvavat palmut saivat aikaan tunnelman espanjalaisesta lomakohteesta, ilman turistimassoja ja kaupustelijoita. Kaupunki oli selvästi muutenkin panostanut kauneuteen, sillä kukkaistutuksia ja näyttäviä ulkovalaistuksia oli kaikkialla. Myös Santa Barbarassa oli oma laiturinsa, jonne ihmiset tulivat syömään, juomaan ja hengailemaan. Siellä mekin loppupäivä nautiskeltiin auringosta ja jouten olosta. Hienoin löytö meille ruoan rakastajille oli kuitenkin autenttinen kreoliravintola, jonka vahvat tummat maut veivät sydämemme kertaheitolla. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Anaheimia, josta lisää seuraavassa postauksessa.