Anaheim 2014

Matkalla Anaheimiin sivusimme Los Angelesin 18 miljoonan asukkaan metropolialuetta ja pääsimme maistamaan ensimmäistä kertaa todellista suurkaupungin liikennekulttuuria. Vaikka ajamiseen isoissakin kaupungeissa oli jo totuttu, tämä sai kuitenkin hikikarpalot kirpoamaan otsalle. Vielä ei ollut edes varsinainen ruuhka-aika, mutta autoja riitti paikoitellen koko kahdeksan kaistaisen moottoritien  täydeltä. Moottoriteitä risteili toisinaan jokaiseen ilmansuuntaan, joten vähemmästäkin pikkukaupunkilaisen pää menee pyörälle. Eniten ahdistusta aiheutti tilanteet, joissa täytyi päästä puikkelehtimaan useampi kaistanvaihto päästäkseen kääntymään oikeasta liittymästä. Tämä kuitenkin näytti pelottavammalta kuin lopulta olikaan, sillä tilaa kaistanvahtajille annettiin poikkeuksetta ja välittömästi, muutenhan liikenteen sujuvuus olisikin täysin mahdotonta. Mukava yllätys oli myös "car pool" eli kaista, jolla saa ajaa vain, mikäli autossa on kaksi tai useampi matkustaja. Tällä kaistalla ei juuri liikennettä ollut ja vauhdin pystyi pitämään maksimissaan. Niin harvinaisia useamman henkilön autokunnat olivat, että poliisitkin kävivät pariin kertaan tarkistamassa, että ajammeko varmasti kaistalla luvan kanssa. Ruuhkia ei  myöskään helpota se tosiasia, että julkinen liikenne on heikkoa koko Kalifornian alueella.

Anaheimista tulee varmaan useimmille mieleen Teemu Selänne. No, Teemuahan mekin olimme tulossa katsomaan, sillä illan ohjelmassa oli NHL-ottelu Honda Centerissä. Anaheim otteli Minnesotaa vastaan, joten suomalaispelaajat olivat hyvin edustettuina molemmissa joukkueissa. Liput olimme varanneet jo kotona. Peliä pääsi katsomaan vasta tiukan turvatarkastuksen jälkeen, joka tuntui suomalaisesta hieman yliampuvalta. Hallissa oli mahtava tunnelma, sillä illan peli veti valtavan kokoisen hallin katsomot lähes täyteen. Saimme kokea suurta kansallisylpeyttä jo ennen pelin alkua, sillä niin paljon suomalaisten pelipaitoja näimme katsojien yllä. Ottelu oli tietysti huikeaa seurattavaa, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Tällä kertaa Minnesota voitti, ja se kelpasi meille oikein hyvin, vaikka olisikin ollut hienoa kokea hallin repeäminen Anaheimin voittaessa.

Seuraava aamu alkoi alunperin suunnittelemattomalla ohjelmalla, sillä illalla olimme lupautuneet lomaosake-esittelyyn läheiselle huippuhotellille. Tiesimme toki heti lähtiessä, ettemme mitään osaketta tule ostamaan, mutta hyvänä porkkanana toimi 125 dollaria, ilmaiset kuljetukset sekä ilmainen aamupala, joka oli paras minkä olimme matkan aikana saaneet. Toki esittely itsessäänkin oli ihan hauska kokemus, vaikka jouduimmekin laittamaan välillä näyttelijänlahjamme peliin. Eihän sitä ihan heti kehdannut näyttää, ettei meitä mitkään osakkeet tällä kertaa kiinnosta. Tällä parin tunnin keikalla kuittasimmekin hyvän siivun päivän todellisen agendan kustannuksista, eli Disneylandin sisäänpääsylipuista.

Disneyland tai oikeammin Disney Resort sisältää nykyisellään mm. kolme teemapuistoa, joihin jokaiseen on oma sisäänpääsymaksunsa. Me valitsimme epäröimättä legendaarisen Disneylandin huvipuistoalueen, vaikka Adventure Park olisi ehkä tarjonnut enemmän hienoja kieputtimia aikuiseen makuun. Vaikka puisto ei tarjoa hurjia laitteita, sen tunnelma korvaa kyllä mielestäni vauhdin hurman. Disneyland on siis visuaalisesti hyvin viehättävä paikka, eri teemojen mukaan lavastettuine alueineen. Ihanin on tietysti Prinsessa Ruususen satumainen linna, joka onkin epäilemättä Disneylandin tunnetuin elementti. Toki puistossa on ihan mukavia Disneyn elokuviin pohjautuvia vauhdikkaita seikkailuajeluita, joista päällimmäisinä jäi mieleen Indiana Jones ja Pirates of the Caribbean. Disneyland on siis mukavaa ajanvietettä aikuiselle, mutta lapsille se on takuulla napakymppi. Miinusta liian monesta huollossa olevasta laitteesta, sekä lipun kalliista hinnasta tarjontaan nähden (90 dollari/nenä)