Matkan alku ja paluu Hollywoodiin

Matkamme alkoi neljän tunnin yöunien jälkeen lennolla Frankfurtiin. Frakfurtissa meillä oli tunti ja neljäkymmentä minuuttia aikaa vaihtaa Los Angelesin koneeseen. Ajattelimme, että aikaa on juuri ja juuri riittävästi tiukkoihin turvatarkatuksiin, haastatteluihin ja oikean portin löytämiseen. Itse asiassa saimmekin huomata, että aikaa on reilusti, sillä edellisen reissun kaltaisia tarkastuksia ei tehty missään vaiheessa. Normaalien turvatarkastusten lisäksi oli vain ylimääräinen passin tsekkaus ja pari kysymystä ja siinä kaikki. Ehkä euroopan normaalit käytännöt on sitten koettu nykyään riittäviksi Setä Samulinkin mielestä.

Seuraavaa lentomatkaa tehtiinkin sitten lähes yksitoista tuntia. Tuntuu ikuisuudelta, mutta meni kyllä ihmeenkin kivuttomasti siitäkin huolimatta, ettei univelasta huolimatta nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Omavalintaisten elokuvien parissa sai ajan kulumaan kivuttomasti, lisäksi Lufthansan tarjoamat eväät rytmittivät mukavasti lentomatkaa. Muonitukseen kuului kaiken kaikkiaan kaksi ihan kelpoa ateriaa sekä kolme välipalaa juomineen. Iloa riitti myös lentokonekameroista, joista pystyi haluamassaan kuvakulmassa seuraamaan lentoa ulkopuolelta. Eniten iloa tuotti kuitenkin ikkunasta nähty Grönlanti, karuine maisemineen.

Myös tulotarkastus USA:n päässä kävi nopeasti. Meillä oli myös huomattava etu siitä, että olimme matkanneet samalla passilla maahan aiemminkin. Säästyimme aikaa vievältä jonottamiselta virkailijalle, sillä tuloselvitys järjestyi sähköisesti siihen tarkoitetulla masiinalla. Isompia haastatteluja ei täälläkään päässä ollut, lähinnä matkan tarkoitus ja ammatti tuntui kiinnostavan virkaa tekeviä. Itse asiassa olimme niin nopeasti ulkona lentokentältä, että auton vuokraan täytyi lisätä pari tuntia, sillä olimme aikaisemman kokemuksen perusteella varanneet auton sen verran myöhemmälle ajankohdalle.

Edistystä oli tapahtunut myös autovuokraamossa, sillä myös Alamon konttorilla tarvittvat paperityöt hoitui itsepalvelumasiinalla ilman jonotusta. Kerrassaan mukavaa, sillä  muistan vieläkin elävästi edellisen reissun tuntien jonotuksen virkailijalle nälkäisenä ja väsyneenä. Mukavasti näytti jonoa nytkin riittävän ihmispalvelijoiden tiskille. Pakollisten paperitöiden jälkeen sitten vain mieleistä ajopeliä valitsemaan maksamastaan autoluokasta. Siinäpä sitä olikin ihmettelemistä autorivistön edessä. Tai ei siinä paljon ihmettelemään joutanut, sillä meininki oli vähän kuin akkojen alennusmyynnissä, käsistä viedään jos et toimi. Mekin jäimme sekunniksi pohtimaan valintaa, kun GMC vietiin röyhkeästi nenän edestä. Ne on vakavia asioita nämä autohommat. Meitäkin harmitti, kun ei saatu tätä ainoaa rivistön amerikan autoa, koska amerikassa semmoisella nyt vain kuuluu ajaa. Tyydyimme sitten Hyundai Santa Fe:hen, josta en ole pettymyksissäni saanut edes vielä kuvaa otettua. Oikeasti se on ihan nätti peli sekin, vaikka onkin Koreasta kotoisin.

Kyllähän se taas alkuun jännitti lähteä vieraalla autolla suurkaupungin vilinään, mutta matka taittui majapaikalle oikein mallikkaasti. Ei sattunut edes yhtäkään harha-ajoa, vaan oikea osoite löytyi navigaattorin avustuksella kivuttomasti. Yöpaikkamme oli oikein viehättävä muutaman huoneen hostelli ihan Hollywoodin ytimessä. Hauska yksityiskohta oli myös naapuritalo nimeltään Magic Castle. Tämä hurmaava ja taianomainen kartano toimii kaupungin taikureiden majapaikkana.

Kalifornian teillä

Orange Drive Hostel

Huoneesta

Magic Castle

 Kun olimme hetken huilanneet huoneessamme, suuntasimme kohti Walk of famea. Pian saimme huomata, että turisteja on liikkeellä huomattavasti tammikuuta enemmän. Kadulla kulkeminen oli ihmismassoista johtuen matelemista  ja meteli korvia huumaavaa. Kaikenlaisten esiintyjien ja kaupustelijoiden määrä oli myös selvästi lisääntynyt. Harmillista, sillä helteen ja väsymyksen lisäksi tuo kaikki tuntui vähän ylivoimaiselta kestää. Sattui siellä kuitenkin yksi hauskakin kohtaus, meitä nimittäin suorastaan aneltiin Dr. Philin studioyleisöön, tai siis ketä tahansa ihmistä. Phil on kokenut ilmeisesti inflaation, eikä mekään haluttu mennä.

Onneksi meidän ei ollut mikään pakko jäädä nähtävyyksien äärelle pyöriskelemään, vaan kävelimme vähän syrjemmälle. Matkan varrella törmäsimme useisiin kadun varrelle pysäköityihin uutisautoihin ja ihmettelimme mitä on tapahtunut. Hetken päästä vastaan tuli ihmisröykkiö ja uutisautojen mysteerikin selvisi. Yhden katua koristavan tähden kohdalle oli sytytetty kynttilöitä sekä tuotu kukkia, ja kolme TV-kameraa oli suunnattu kuvaamaan tähteä ja sen ympärillä surevia ihmisiä. Joku tähti oli siis jättänyt tämän maailman. Vaivihkaa ohitimme paikan ja saimme selvitettyä menetetyn tähden henkilöllisyyden, Juan Gabriel. Eihän nimi meille mitään kertonut, ehkei teillekään, mutta wikipedia tietää kertoa enemmän.

Illalla ihmisiä oli hieman vähemmän liikkeellä ja kävimme mekin lopulta fiilistelemässä Kiinalaista teatteria ja muita pääkohteita. Tähtien käden- ja jalanjäljet saa edelleen hymyilemään ja kadulla kulkiessa on vieläkin yhtä hauska bongata tuttuja nimiä. On kuitenkin pakko myöntää, että toisella kerralla glamour oli laimentunut ja Hollywood antanut meille jo kaikkensa. En oikein innostunut edes kuvien ottamisesta, kun kaikesta on jo kuvia olemassa. Päätin sitten loppuillasta ottaa pienen videopätkän, ei mennyt sekään ihan putkeen. Ehkä väsymyksellä oli osuutta asiaan, ehkä ei. Yksi asia on kuitenkin varma, olemme hirveän innoissamme matkan jatkumisesta.

El Capitan sekä Jimmy Kimmel Shown studio

Jälkiä teatterin pihamaassa

Kiinalainen Teatteri

Reteesti parkissa

Kadulla kerran

Kuinka Amerikan matka alkunsa sai...

Olimme haaveilleet uudesta USA:n matkasta oikeastaan siitä lähtien, kun tulimme edelliseltä reissulta. Päätös uudesta reissusta syntyi saunan lauteilla joulukuun alussa. Olimme hieman saaneet säästettyä rahaa kylpyhuoneremonttia varten, tosin hieman nihkeästi. Uusi reissu vaatisi säästämistä reilulla kädellä, ja luopumista, paitsi kylppäriremontista, myös ravintolaillallisista, shoppailusta ja viikonloppuriennoista. Elämä on valintoja, joten tähän sitten ryhdyimme. Kun porkkana on tarpeeksi mehukas, säästäminen on lopulta yllättävän helppoa. Saimme molemmat laitettua kuukausittain sivuun mukavan määrän seteleitä. On hämmentävää huomata kuinka paljon rahaa kuluukaan välttämättömyyksien lisäksi, eikä me vielä edes luovuttu paljostakaan. Paljon enemmänkin voisi vielä nipistää tarpeen tullen.

Matkustusajankohdaksi valikoitui syyskuu. Halusimme varmistua, että varmasti saamme kesäloman samaan aikaan. Syyskuu oli hyvä myös siksi, että meillä oli aikaa säästää riittävästi ja matkustaisimme pahimman turistisesongin ulkopuolella. Ehkä olisimme voineet säästää kesäloman vielä myöhemmäksikin, mutta se tuntui jo kohtuuttoman pitkältä ajalta odottaa lomaa, varsinkin kun minulla ei ollut lomaa edellisenä kesänä ollenkaan.

Vuoden alkupuolella aloimme pikkuhiljaa suunnitella matkaa. Selvää oli vain se, että matkaa taitettaisiin autolla. Heittelimme ilmaan ideoita, paikkoja joissa olisi kiva käydä ja reitti alkoi muotoutua pala palalta. Olimme päättäneet heti alkujaankin käyttää matkaan koko lomamme ja se tuntui loputtomalta ajalta toteuttaa vaikka mitä, tulimme kuitenkin pian huomaamaan, ettei se tietenkään pidä paikkaansa. Suunnitelman tekoa ohjasi paitsi aika, myös pari muuta seikkaa. Ensinnäkin tiesimme jo alkujaan, että halvimmat lennot löytyvät varmimmin, joko New Yorkiin tai Los Angelesiin, joten lähtöpiste olisi jompi kumpi. New York karsiutui heti alkujaan useastakin syystä. New Yorkiin ei nyt vaan voi lentää viettämättä siellä myös aikaa, ja siihen kuluisi heti useampi päivä. Toisekseen se istui myös hieman huonosti yhteen useimpien haavekohteidemme kanssa. Ajattelimme myös, että New York on kaupunki, jonne meillä on ehkä tulevaisuudessakin vielä mahdollisuus matkustaa.

Yksi matkan keskeisimpiä elementtejä oli Route 66, jota halusimme ehdottomasti ajaa. Ihan alkuun ajattelimmekin, että se olisikin koko reitti, mutta tutustuttuamme siihen tarkemmin, alkoikin tuntua, ettei se riitä. Päädyimme sitten ajamaan sitä vain Flaggstaffista Oklahomaan. Pätkä on lupaava, sillä suurin osa kiinnostavimmista nähtävyyksistä osuu juuri tuolle matkalle. Reitille osuu myös pari ylimääräistä mielenkiintoista kohdetta, joihin meinaamme koukata, eli Santa Fe ja Roswell.  Moni varmaan pitää hölmönä, että päätimme myös palata pariin kohteesen, jossa olemme jo käyneet. Emme toki olisi sitä tehnytkään, mikäli se ei olisi istunut reittiin, mutta Las Vegasia ja Grand Canyonia oli lähes mahdoton ohittaa. Toki olisin mieluiten palannut San Franciscoon ja nähnyt vihdoin Yosemiten, mutta olisin joutunut luopumaan liian paljosta, ettei se tullut kysymykseen. Texasin läpiajo roikkui pitkään mukana suunnitelmassa, mutta lopulta sekin oli pakko heivata mappi ööhön. Sen tilalle saimme sitten pidemmän pätkän Route 66:sta sekä Memphisin. Lomalla täytyy saada myös hieman löhötä, joten Floridan rantamaisemat tuntuivat sopivalta paikalta loppuloman rentoutukseen.


Lopullisen reittimme näet täältä!

https://roadtrippers.com/map?a2=t!10044856&lat=32.87959&lng=-105.84229&utm_campaign=trip&utm_medium=share&utm_source=copy&z=5


Netistä löytyy useitakin roadtrip-ohjelmia, joista pienellä kokeilulla valikoitui edellä näkemänne Roadtrippers. Ohjelman käyttäminen tekee reittisuunnittelusta huomattavasti vähemmän työlästä, sekä varmempaa. Ohjelman avulla näkee suoraan reittien pituudet, jolloin voi suunnitella realistisia ajomatkoja. Muiden kokemuksia ja omia tuntemuksia kuunnellen päätimme, että noin 300 mailia olisi päivittäisen ajon maksimipituus. Kun tietää päivittäiset ajomatkat, voi myös etukäteen suunnitella yöpymispaikat. Jonkun mielestä se voi olla tylsää, meille tällainen suunnitelmallisuus kuitenkin sopii. Toki suunnitelmat voi aina tällaisilla reissuilla muuttua. Ohjelma näyttää myös kaikki mahdolliset nähtävyydet mitä reitille osuu, joten matkalle kuluvaa aikaa on helppo suunnitella suoraan myös pysähdyksien mukaan. Olemme kuitenkin varanneet kolme ylimääräistä suunnittelematonta päivää siltä varalta, että kohtaamme odottamattomia viivytyksiä, kaipaamme ajotaukoa tai haluamme vain viipyä jossakin suunniteltua pidempään. Ja mikäli emme koe tarpeelliseksi käyttää näitä päiviä ennen Floridaa, käytämme ne siellä rannoilla löhöämiseen. Loppupätkä onkin tämän vuoksi hieman vielä auki.

Kun matkustusajankohta oli lyöty lukkoon, aloimme seurata päivittäin lentojen hintoja, ettei tarjoukset tai hintojen mahdollinen noususuuntainen kehitys jäisi huomaamatta. Huhtikuussa bongasimme huipputarjouksen ja lunastimme lentoliput välittömästi. Samalla periaatteella tutkailimme vuokra-autojen hintoja, joiden hinnoissa ei tuntunut olevan liikkumavaraa, joten pitkin hampain tyydyimme pyydettyyn hintaan ja vuokrasimme auton toukokuun lopussa. Netistä löytyy sivusto, johon on listattu autovuokraamot. Täällä voi tehdä vertailua eri vuokrafirmojen ja automallien kanssa. Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus, koska hinnoissa ei näy esimerkiksi lisäkuskia. Lisäksi vakuutukset, navigaattorit yms. tulee selvittää erikseen. Me vuokrasimme auton kuitenkin jo toistamiseen Autoeuropen kautta, koska se on vain todettu selkeimmäksi ja edullisimmaksi vaihtoehdoksi.

Olemme pikkuhiljaa varailleet myös hotelliöitä alkupään matkasta sekä viimeisen yön Miamista, siis ainoastaan kohteista jolloin varmasti tiedämme olevamme paikalla. Tämäkin on yksi tapa säästää rahaa. Ei siksi, että olisivat etukäteen ostettuna halvempia, vaan öitä on osteltu säästämiemme rahojen lisäksi. Tällä kertaa emme ole kuitenkaan ostaneet yksiäkään pääsylippuja valmiiksi, koska siihen ei ole ollut tarvetta. NFL-peliin harkitsimme, mutta emme voi olla vielä varmoja olemmeko kaupugissa tuolloin, niin ei uskalla riskeerata. Katsomme sitä sitten, kun tilanne varmistuu.

Mitähän muuta valmistelua olemme tehneet... Olemme lukeneet tietysti paljon matkailublogeja, sekä etsineet netistä käytännön tietoa kohdekaupungeista ja nähtävyyksistä. Niin, ja ostimmehan myös kolme kirjaakin aiheeseen liittyen; Road Atlaksen, Road Trip USA:n ja Route 66; Adventure Notebookin. Lähinnä huvin ja fiilistelyn vuoksi, vaikka paljon lisävinkkejäkin vielä löysimme. Karttakirja voi olla tarpeellinen, jos navigaattori päättää kenkkuilla. ESTA:n teimme noin kuukautta ennen matkaa, myöhemmikin olisi ehtinyt, kunhan sen tekee 72h ennen lähtöä. Pakkaamisen aloitamme varmasti aikaisintaan edellisenä iltana. Lähdemme matkaan yhdellä matkalaukulla ja vain muutamilla monikäyttöisillä vaatekerroilla. Tarkoituksena on ostaa toinen matkalaukku ja lisävaatetusta sitten matkan varrelta, ehkä estymme tällä kertaa saumoistaan ratkeilevilta, täpötäysiltä ja liian painavilta matkalaukuilta. Samaa asiaa varmistamassa on vielä kaksi lentolaukkua.

Tämänkaltainen matka ei missään nimessä ole ihan halpa, vaikka toki halvemmallakin sen voi halutessaan toteuttaa. Auton vuokrasta saa jonkun satasen pois, jos ottaa ihan perushenkilöauton. Me päädyimme pieneen maasturiin sekä mukavuus- että turvallisuussyistä. Me yövymme keskitason hotelleissa, mutta huoneita voi löytyä myös lähes puolet halvemmalla. Tosin silloin voi joutua tinkimään sijainnista ja mukavuudesta, ehkä puhtaudestakin. Itse koitamme parhaamme mukaan välttyä luteilta petikavereina, sillä USA:ssa niitä kyllä löytyy. Eikä niiltä välttämättä voi välttyä paremmissakaan hotelleissa. Shoppailua ei tietenkään ole pakko harrastaa eikä käydä maksullisissa nähtävyyksissä. Ruoassa säästää helposti myös pitkän pennin. Roskaruoka on USA:ssa halpaa ja vielä halvemmalla voi päästä ostamalla ruokansa kaupasta, ei kuitenkaan välttämättä. Ruokailussa mekin aiomme säästää edelliseen matkaan verrattuna ja syödä usein pika- ja pubiruokaa. Sillä, vaikka me rakastammekin hyvää ravintolaruokaa, ei meillä tällä kertaa ole varaa syödä joka ilta ravintolassa, eikä varsinkaan sitä kolmea ruokalajia. Oih, kyllähän meistä tulee taas ihanan lihavia, kun istumme autossa ja mätämme hamppareita monta viikkoa. Uskon kuitenkin, että kaikki tuleva on sen kaiken läskin ja rahanmenon arvoista, elämä on niitä valintoja kuten jo sanoinkin.

Hollywood, Beverly Hills & Venice Beach 2014

Saavuimme Los Angelesiin, ja lopulta Hollywoodiin iltasella, kun ruuhkat olivat jo lientyneet. Hotellimme oli positiivinen yllätys, sillä se oli tosi tilava. Aikoinaann huoneet olivat toimineet asuntoina, joten niihin kuului makuuhuone, keittiö, olohuone ja kylpyhuone. Parasta hotellissa oli kuitenkin sen sijainti, sillä Walk of Famelle oli vain muutamia kymmeniä metrejä. Siellä tulikin hengailtua harva se ilta, seuraten ihmisvilinää ja eri hahmoiksi maskeerattuja katutaiteilijoita. Osa hahmoista olikin todella taidokkaita, niin ulkoasultaa, kuin esiintymiseltään. Lempparini oli ehdottomasti Willy Wonka, joka pyöri pääasiassa tietenkin karkkikaupassa, olisi hyvinkin voinut kuvitella itse Johnny Deppin piileskelevän asun sisällä. Hauska oli myös hämähäkkimies, joka taidokkaasti kiipeili aitojen päällä ja säikytteli sieltä ohikulkijoita. Jack Sparrown kainalossa oli pakko käväistä, sillä hän oli niin komea, kuten aina.

Walk of Fame lienee maailman tunnetuin kävelykatu, joka tunnetaan erityisesti sitä koristavien tähtien vuoksi. Alunperin katua koristi 2500 tyhjää tähteä, vuodesta 1960 lähtien on tähtiin saanut nimensä kaikki viihdemaailman suurimmat vaikuttajat. Nykyään uusi tähti saa nimensä noin kaksi kertaa kuukaudessa. Omat tähtensä on saaneet myös muutamat kuvitteelliset hahmot, kuten Lumikki ja Mikki Hiiri sekä koirat Lassie ja Rin Tin Tin. Apollo 11:sta miehistö on sen sijaan saanut katuun omat täysikuunsa. Alkuun ei katua kulkiessaan maltakkaan juuri ympärilleen katsoa, sillä on pakko bongailla tuttuja nimiä tähtien joukosta, sillä suinkaan kaikki nimet ei kerro meikäläisille yhtään mitään. Aikoinaan kadun varrella sijaitsivat kaikki elokuvastudiot sekä elokuvatähtien asuntoja. Nykyään tunnetuimpia rakennuksia ovat: Kiinalainen teatteri, jonka pihalle on useat tähdet käyneet painamassa betoniin käden- tai jalanjälkensä, Kodak teatteri, jossa vuosittaiset Oscar-gaalat järjestetään sekä El Capitan, joka on Disney-elokuvien ensi-iltateatteri. Lisäksi kadun varrella on erilaisia matkamuistomyymälöitä, vahakabinetteja, Ripleyn ihmeisiin perustuva näyttely jne.

Alunperin ajattelimme käydä katsomassa paikallisia nähtävyyksiä omatoimisesti autolla, mutta tulimme lopulta siihen tulokseen, että kiertoajelu lienee lopulta nopein ja helpoin vaihtoehto. Samalla paikoista saa enemmän irti, kun opas tietää kertoa myös niiden taustoista. Ajelu olikin oikein onnistunut oppaan viljellessä sopivasti huumoria ja kertoessa monia hauskoja juttuja kohteistamme. Kiertelimme siis Beverly Hillsin hulppealla asuinalueella bongailemassa julkkisten taloja. Suurin osa taloista on toki syrjässä ja näkymättömissä yksityisteiden päässä, mutta joitakin taloja oli myös yleisten teiden ulottuvilla, kuten Christina Aquileran vaaleanpunainen talo sekä Michael Jacksonin talo. Al Pacino on kuulemma niin pihi mies, että hänellä on alueella vain huokea pieni vuokratalo. Näimme myös talon, jossa Kummisedän kuuluisa hevosepääkohtaus filmattiin. Kävimme myös paikalla, josta on parhaimmat näkymät Hollywood-kyltille, eikä näkymät siltikään kovin kummoiset ole, sillä niin kaukana vuoren rinteessä kyltti sijaitsee. Sen sijaan Hollywood-Bowlille, joka on tunnettu ulkoilma-areena, oli hyvät näkymät. Lisäksi kierros sisälsi käynnin Rodeo Drivella, kalliiden merkkiliikkeiden ostoskadulla, joiden liikkeissä julkimotkin tekevät ostoksia. Silloin liikkeet sulkevat ovensa muilta asiakkailta. Jotkut saattavat muistaa myös kadun elokuvasta Pretty Woman, jossa Julia Robertsin esittämä hahmo sai tylyä kohtelua hienostoliikkeiden myyjiltä. Ajoimme myös legendaaristen yökerhojen Whiskey and go gon ja Viper Roomin ohitse.

Kiertelimme Hollywoodia myös kävellen. Poistuttuamme Walk of Famen läheisyydestä ulkokultaisuus ja glamour karisi nopeasti, sillä kaupunginosa näytti tavalliselta, jopa hieman nuhjuiselta. Kaliforniassa kannabis on laillista lääkinälliseen käyttöön, joten ydinkeskustan ulkopuolella näimme runsain määrin aiheeseen liittyviä liikkeitä ja kannabislääkärien vastaanottoja, joita emme esimerkiki San Franciscossa juuri nähneet. Sattumalta eksyimme myös TV:stä tutun tatuointiliikkeen LA-inkin edustalle. Valitettavasti liike oli kuitenkin kiinni, joten emme päässeet näkemään Kat von D:tä edes vilaukselta.

Yksi kokonainen päivä vierähti Universal Townista. Hotellin respasta saimme vinkin, että sinne pääsee kerrankin yleisillä kulkuneuvoilla, joten käytimme tätä vaihtoehtoa mielellämme hyväksi. Ihan Walk of Famen läheisyydestä pääsee siis Metrolla kuudessa minuutissa lähelle Universal Townia ja siitä sitten ilmaisella shuttle-bussilla ihan perille saakka. Universal Town koostuu tietysti Universal Studioista, omasta laajasta kauppakeskuksesta sekä huvipuistoalueesta. Nimenomaan huvipuisto meitä veti puoleensa, joka olikin oikein hauska kokemus. Kaikki huvipuiston laitteet tarjoavat erilaisia Universal Studioiden omiin elokuviin ja sarjoihin perustuvia seikkailuajeluita, joissa oli käytetty upeasti erilaisia 4D elementtejä hyväksi. Tarjolla oli mm. Jurassic Park, Simpsonit, Muumion paluu, Transformersit ja Shrek. Lisäksi alueella oli muita elokuviin liittyviä huvituksia, kuten stunt-show, elokuvatehoste-show, eläinnäyttelijöden show jne. Erilaiset elokuvahmot hauskuuttivat yleisöä ympäri huvipuistoa. Hauskimpia hahmoja oli Shrekistä tuttu aasi, joka heitti tosi hauskaa henkilökohtaista läppää ohikulkijoille ja kuullostikin ihan aidolta. Transformers-hahmot olivat myös oikein vakuuttavia. Elokuvahahmojen hurjemman puolen pääsi kokemaan kummitustalossa, jossa lukuisat taidokkaasti toteutetut kauhuelokuvahahmot säikyttelivät sokkeloisten käytävien varrella. Kerrankin pelottava kokemus aikuisellekin.

Ihan parasta oli kuitenkin päästä studiokierrokselle, jossa ajeltiin eräänlaisella bussilla lukuisien elokuvalavasteiden läpi ja koettiin mitä huimempia seikkailuita. Ajelimme läpi Täydellisistä naisista tutun Wisteria Lanen sekä ohi Psykosta tutun Batesin motellin, ja näimme itse Norman Batesin kantamassa suihkuverhoon käärittyä ruumista auton peräkonttiin. Jouduimme keskelle tulvaa Meksikolaisessa kylässä, keskelle King Kongin ja Gozillan taistelua sekä kaameaa metrotunnelionnettomuutta. Näimme Tappajahain lavasteet sekä lentoturma-alueen ja paljon paljon muuta. Aivan mahtava kokemus, joka lukeutuu kyllä yhdeksi elämäni parhaista.

Viimeisen päivän päätimme viettää rannalla. Los Angelesin läheisyydessä on useita ranta-alueita mistä valita, mutta mielestämme ainoa oikea on Venice Beach. Tätä surffareiden suuressa suosiossa olevaa, hieman boheemia ranta-aluetta koristavat värikkäät graffitit. Värikkyyttä rannalle tuovat myös lukuisat erilaiset taiteilijat. Venice Beachilta voikin tehdä upeita löytöjä erilaisten korujen, vaatteiden, käsitöiden ja maalausten muodossa. Rantakadulla tapaat myös monenmoista esiintyvää taiteilijaa, joiden viihdyttäviä esityksiä jää mielellään seuraamaan pidemmäksikin ajaksi. Kahviloiden ja ravintoloiden lisäksi ranta tarjoaa monenlaista urheilullistakin aktiviteettia, kuten ulkokuntosalin, katukoris- ja tenniskenttiä.

Anaheim 2014

Matkalla Anaheimiin sivusimme Los Angelesin 18 miljoonan asukkaan metropolialuetta ja pääsimme maistamaan ensimmäistä kertaa todellista suurkaupungin liikennekulttuuria. Vaikka ajamiseen isoissakin kaupungeissa oli jo totuttu, tämä sai kuitenkin hikikarpalot kirpoamaan otsalle. Vielä ei ollut edes varsinainen ruuhka-aika, mutta autoja riitti paikoitellen koko kahdeksan kaistaisen moottoritien  täydeltä. Moottoriteitä risteili toisinaan jokaiseen ilmansuuntaan, joten vähemmästäkin pikkukaupunkilaisen pää menee pyörälle. Eniten ahdistusta aiheutti tilanteet, joissa täytyi päästä puikkelehtimaan useampi kaistanvaihto päästäkseen kääntymään oikeasta liittymästä. Tämä kuitenkin näytti pelottavammalta kuin lopulta olikaan, sillä tilaa kaistanvahtajille annettiin poikkeuksetta ja välittömästi, muutenhan liikenteen sujuvuus olisikin täysin mahdotonta. Mukava yllätys oli myös "car pool" eli kaista, jolla saa ajaa vain, mikäli autossa on kaksi tai useampi matkustaja. Tällä kaistalla ei juuri liikennettä ollut ja vauhdin pystyi pitämään maksimissaan. Niin harvinaisia useamman henkilön autokunnat olivat, että poliisitkin kävivät pariin kertaan tarkistamassa, että ajammeko varmasti kaistalla luvan kanssa. Ruuhkia ei  myöskään helpota se tosiasia, että julkinen liikenne on heikkoa koko Kalifornian alueella.

Anaheimista tulee varmaan useimmille mieleen Teemu Selänne. No, Teemuahan mekin olimme tulossa katsomaan, sillä illan ohjelmassa oli NHL-ottelu Honda Centerissä. Anaheim otteli Minnesotaa vastaan, joten suomalaispelaajat olivat hyvin edustettuina molemmissa joukkueissa. Liput olimme varanneet jo kotona. Peliä pääsi katsomaan vasta tiukan turvatarkastuksen jälkeen, joka tuntui suomalaisesta hieman yliampuvalta. Hallissa oli mahtava tunnelma, sillä illan peli veti valtavan kokoisen hallin katsomot lähes täyteen. Saimme kokea suurta kansallisylpeyttä jo ennen pelin alkua, sillä niin paljon suomalaisten pelipaitoja näimme katsojien yllä. Ottelu oli tietysti huikeaa seurattavaa, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Tällä kertaa Minnesota voitti, ja se kelpasi meille oikein hyvin, vaikka olisikin ollut hienoa kokea hallin repeäminen Anaheimin voittaessa.

Seuraava aamu alkoi alunperin suunnittelemattomalla ohjelmalla, sillä illalla olimme lupautuneet lomaosake-esittelyyn läheiselle huippuhotellille. Tiesimme toki heti lähtiessä, ettemme mitään osaketta tule ostamaan, mutta hyvänä porkkanana toimi 125 dollaria, ilmaiset kuljetukset sekä ilmainen aamupala, joka oli paras minkä olimme matkan aikana saaneet. Toki esittely itsessäänkin oli ihan hauska kokemus, vaikka jouduimmekin laittamaan välillä näyttelijänlahjamme peliin. Eihän sitä ihan heti kehdannut näyttää, ettei meitä mitkään osakkeet tällä kertaa kiinnosta. Tällä parin tunnin keikalla kuittasimmekin hyvän siivun päivän todellisen agendan kustannuksista, eli Disneylandin sisäänpääsylipuista.

Disneyland tai oikeammin Disney Resort sisältää nykyisellään mm. kolme teemapuistoa, joihin jokaiseen on oma sisäänpääsymaksunsa. Me valitsimme epäröimättä legendaarisen Disneylandin huvipuistoalueen, vaikka Adventure Park olisi ehkä tarjonnut enemmän hienoja kieputtimia aikuiseen makuun. Vaikka puisto ei tarjoa hurjia laitteita, sen tunnelma korvaa kyllä mielestäni vauhdin hurman. Disneyland on siis visuaalisesti hyvin viehättävä paikka, eri teemojen mukaan lavastettuine alueineen. Ihanin on tietysti Prinsessa Ruususen satumainen linna, joka onkin epäilemättä Disneylandin tunnetuin elementti. Toki puistossa on ihan mukavia Disneyn elokuviin pohjautuvia vauhdikkaita seikkailuajeluita, joista päällimmäisinä jäi mieleen Indiana Jones ja Pirates of the Caribbean. Disneyland on siis mukavaa ajanvietettä aikuiselle, mutta lapsille se on takuulla napakymppi. Miinusta liian monesta huollossa olevasta laitteesta, sekä lipun kalliista hinnasta tarjontaan nähden (90 dollari/nenä)