Salto do Prego, Furnas, Poca da Dona Beija & Lagoa das Furnas

Kolmantena aamuna vetäistiin urheilukamppeen päälle, sillä päätimme ottaa ensiaskeleen patikointilomailuun. Siippa oli valinnut reitin Salto de Pregon maisemissa, jonne on matkaa 66km, eli ajelimme lähes saaren kauimpaann kolkkaan. Mikäpäs siinä on ajellessa, kun toinen toistaan kauniimmat maisemat levittäytyvät ikkunoista joka suuntaan. Saaren vehreys on ihan omaa luokkaansa, sillä tuliperäisen maan ravinteikkuus ja läpi vuotinen leuto sää ovat mitä otollisinta kasvualustaa. Saarella kasvaakin yli 850 erilaista kasvilajia, joista suurin osa tuotu saarelle muualta. Kasvillisuuden monipuolisuus on erikoinen, sillä voit samana päivänä talsia tiheässä havumetsässä ja palmujen ja saniasten valtaamassa viidakossa. Saarten kukkalosito on myös omaa luokkaansa, tosin tällä hetkellä se ei ole vielä kukkeimmillaan. Tienvierustat ovat kuitenkin jo täynnä kukkivia hortensioita, kaikissa mahdollisissa väreissään, myös ruusut ja muutamat muut tunnistamattomat kukat ovat jo kukkeimmillaan.

Hienoja maisemia ajoreitillä

Kukkia ja maisemaa

Ihania violetinsinisiä hortensioita

Hortensiat kasvoivat luonnonvaraisena valtavina puskina

Punaista hortensiaa

Löysimme määränpäähän taas ongelmitta. Olemme sunnistaneet tällä kertaa pelkän puhelimen navigaattorin turvin ja se on kyllä pelittänyt. Toki varmuuden vuoksi ostimme myös tiekartan kirjakaupasta, vaikka eipä näin pienellä saarella kovin pahasti voi eksyäkkään. Suurin päänvaiva ovat olleet pienet sokkeloiset kylät, joissa navigaattori on ajattanut välillä reittejä, jotka saattaa heikompaa hirvittää. Välillä kadut ovat olleet tolkuttoman kapeita ja kulkeneet sen lisäksi vielä niin jyrkässä kulmassa, että on pitänyt vain toivoa jarrujen toimivan ja muun liikenteen pysyvän poissa tieltä. Paikan päällä vaihdoimme vielä kengät ja pakkasimme repumme ja lähdimme kohti patikointireittiä.

Patikkareitin alkupäässä

Ensireittimme oli valittu kohtuullisen pituuden ja kiinnostavien maisemien vuoksi. Lähinnä minun kokemattomuuden vuoksi oli viisaampaa aloittaa hieman vaatimattomammasta reitistä, jotta vähän näkee mihin rahkeet riittää, ettei ensimmäisestä patikoinnista tule myös viimmeistä. Mittaa reitillä oli siis noin 5 km, jossa ylämäkeä oli kuitenkin kohtalaisen paljon. Reitti seuraili vuorilta laskeutuvaa jokea ja oli aika kivikkoinen, joka tuo taivallukselle mielenkiintoa, kun täytyy välillä miettiä omia askeleitaan, jotta pääsee etenemään kaatumatta. Reitin kohokohta oli ihana vesiputous metsän siimeksessä. Hauskinta oli kukko ja kaksi kanaa, jotka pitivät majaansa muina miehinä keskellä patikointireittiä. Puolessa välissä matkaa söimme eväitä, jotka haimme aamulla kaupasta, eli myslipatukkaa, suolapähkinöitä ja tuoremehua. Loppupäässä reitti kulki vielä vanhan restauroidun kylän lävitse, ennen kuin alkoi laskeutumaan kohti lähtöpistettä. Toki matkalla oli raskaitakin hetkiä, kun noustiin pitkiä taipaleita, mutta tykkäsin kyllä kovasti. Matka tuntui vähän loppuvan kesken, juuri kun pääsi vauhtiin, joten seuraavalla kerralla uskaltaa varmasti lähteä pidemmällekin reitille.

Välillä ylitettiin joki 

Nousujakin riitti

Maisemaa reitin varrelta

Vesiputouksella oli muitakin

Putous ylhäältäpäin

Reitin lemmikit

Evästauko

Reitti vei läpi vanhan kyläpahasen

Loppu häämöttää

Seuraavaksi ajoimme Furnasin kylään, joka sijaitsee kaikkein tuliperäisimmällä alueella. Ihan kylän keskellä kuumat lähteet, eli paikallisesti caldeirat, tupruttavat höyrysuikujaan korkealle ilmaan, joten oikeasta paikasta ei voinut erehtyä. Lähempänä lähteitä alkaa nenään kantautautua myös voimakas rikin haju. Ensimmäistä kertaa reissumme aikana alkoi myös satamaan vettä, eikä me edes omisteta sateenvarjoa. Puimme sitten vain päällemme hieman vettähylkivät takit ja lähdimme kiertelemään lähteitä. Tietysti huono ilma latisti hieman tunnelmaa ja vilukin meinasi tulla, onneksi vesihöyryt lämmittivät edes hieman. Kovin lähelle lähteitä ei kuitenkaan päässyt, sillä alue oli tarkasti aidattu ja hyvä niin, takuulla muuten joku turisti keksisi kokeilla veden lämpöä ja polttaisi itsensä. Kyllästyimme aika pian tähän märkään reisuun, joten jatkoimme matkaa kohti Poca da Dona Beijaa.

Höyrysuihkut näkyivät kauas

Kärsivän näköinen turisti kuumalla lähteellä

Lähteitä ympäri kylää

Iso lähde

Poca da Dona Beijassa sijaitsee vähän tasokkaampi uimapaikka, joka käyttää kuumien lähteiden vettä hyödykseen. Hinta on siitä huolimatta vain 4 euroa. Paikka sijaitsee keskellä kaunista puutarhaa, joka houkuttelee jo sinänsä, varsinkin kun aurinkokin taas näyttäytyi. Kuumia altaita on neljä, lisäksi on yksi viileämpi uimapaikka, joka on enemmänkin lasten suosiossa. Plussaa myös asiallisista pukukopeita, lukollisista säilytyslokeroista sekä suihkusta Kävimme lillumassa vähän jokaisessa altaassa ja hyvältähän se tuntui väsyneissä jäsenissä. Vesi ei sinänsä ole mitenkään houkuttelevan näköistä, sillä se on likaisen keltaista ja hieman paksumpaa kuin normaali vesi. 

Poca da Dona oli viihtyisä uimapaikka

Ympäröivä puutarha oli hurmaava

Altaalla viihtyi yksi jos toinenkin

Paluumatkalla päätimme käydä vielä Lagoa das Furnasissa, koska ilma oli jo parempi. Kyseessä on järvi, jonka rannalla myös kuumat lähteet pulppuavat. Paikalliset ravintolat tekevät siellä myös Furnasin pataa, joka on rosvopaistin tapaista ruokaa joka kypsytellään maan sisällä, tässä tapauksessa kuumuus tulee maan alta ihan ilman tulta. Järven rannalla majaili myös paljon sorsia sekä muutama kissa sulassa sovussa, Tarkoituksenamme oli käväsitä myös Porto Formoson rannalla, mutta navigaattori johdatti meisät keskelle saman nimistä kylää ja sen kapeita sokkeloisia katuja. Kun lopulta selvisimme ulos tästä yllättävänkin eksyttävästä kylä pahasesta, päätimme vain jatkaa matkaa kohti Ponta Delgadaa.

Lagoas das Furnasin kuumat lähteet

Kuumaa ja kuplivaa

Lähteet sijaitsivat järven rannalla

Hirveän kivoja lähteitä

Ruma sorsa

Siellä kypsyy Furnasinpata