Viimeinen päivä oli varattuna veneretkelle, jolla olisi tarkoitus nähdä delfiinejä sekä valaita. Ponta Delgadassa on useita firmoja, jotka järjestävät erilaisia valasretkiä. Isoin ja suosituin on nimeltään Futurismo, jolla on useita hienoja veneitä. Futurismo tekee yhteistyötä mm. hotellien ja matkatoimistojen kanssa, ja se näkyy retkien hinnoissa. Toiseksi suosituin lienee firma, joka tarjoaa hieman erilaista tunnelmaa, tehden retkiä nopeilla pienillä katamaraaniveneillä. Me valitsimme kuitenkin Moby Dickin, sillä edullisuudestaan huolimatta, se oli saanut hyviä arvosteluita Trip Advisorissa. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Retkemme starttaisi vasta klo 14, joten meillä oli muutama tunti aikaa nautiskella auringosta. Kävimme ensin hakemassa hieman evästä mukaan, sillä veneretki kestäisi noin neljä tuntia, eli reilusti yli totutun lounasajan. Kaupungilla koululaiset kampanjoivat näyttävästi koulukiusausta vastaan, rummut vain jytisivät ja lapset kantoivat niin suurella ylpeydellä omatekoisia plakaatejaan, että hieman siinä katsellessa kostui tämän tätin silmäkulmakin. Harkitsimme tekevämme myös viimeisiä tuliaisostoksia, mutta koska listalla oli myös pari viinipulloa, päädyimme tekemään ne vasta retken jälkeen. Päätimme sitten mennä jo valmiiksi satama-alueelle, jossa kyllä onkin parhaimmat puitteet auringossa istuskeluun, sillä terasseja on laajasti, ja ihmisvilinä sekä sataman liikenne tarjoavat mukavasti katseltavaa.
 |
| Koululaisten mielenilmaus sekä komea poliisi |
 |
| Nautiskelua satamassa |
Menimme hyvissä ajoin venelaiturille, jotta saisimme mahdollisismman hyvät paikat veneessä. Olimme kuitenkin hieman myöhässä, sillä harmiksemme eteemme oli jo ehtinyt kymmenpäinen ruotsalaisseurue. Kun oli aika nousta veneeseen, onneksemme huomasimme seurueen kiirehtivän keulapaikoille, joten pääsimmekin juuri sinne minne halusimme, eli etumaisille paikoille hytin katolle. Tiesimme parhaat paikat jo kokemuksesta, sillä olimmehan osallistuneet samantyyppiselle retkelle jo Kaliforniassa. Tämän vuoksi tiesimme myös, että avomerellä on syytä olla ihan kunnolla lämmintä vaatetta mukana, vaikka rannalla olisikin lämmintä. Tälläkin reissulla sai moni palella vähissä hepeneissään.
 |
| Minä ja paatti |
 |
| Merellä oli vilpoisaa, mutta mukavaa |
Oli ilo huomata, että veneen henkilökunta oli aidosti innostunutta ja motivoitunutta. He tuntuivat olevan ihan täpinöissään jokaisesta havainnosta, ja varmistivat, että jokainen pääsisi näkemään kaikki meren tarjoamat ihmeet. Ensin saimme seurata seitivalaita, joista teimmekin useita kymmeniä havaintoja, kun nämä suuret nisäkkäät kalastivat ja nousivat välillä pintaan vetämään henkeä. Vaikka olimme nähneet valaita aiemminkin, oli elämys silti edelleen upea. Toisin kuin Kalifornian ryhävalaat, seitivalaat eivät näyttäneet pyrstöään sukeltaessaan, mutta ne nousivat muuten lähemmäs pintaa, joten näimme valaita lähes koko pituudeltaan, välillä hyvin läheltäkin.
 |
| Seitivalas oli saman kokoinen kuin katamaraanivene |
 |
| Valaat nousivat välillä ylös ihan veneen vierellä |
Kun olimme tehneet riittävästi havaintoja seitivalaista, päätti miehistö jatkaa matkaa delfiinien suosimalle alueelle. Matkalla ohitimme myös suuren merikilpikonnan, ja kun kaikki eivät sitä ehtineet havaita, kääntyi miehistö vielä takaisin, jotta jokainen varmasti ehtisisi nähdä tämän veikeästi kelluvan otuksen. Delfiinejä näimmekin sitten kahta eri lajia, ja niitä oli aivan valtavasti, vaikka ne ovat kuulemma huomattavasti vähentyneet saasteiden ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Mihin tahansa katseensa käänsikin, niin näki varmasti pian delfiinin tai kaksi hyppäävän ilmaan. Voi vain kuvitella kuinka paljon niitä on joskus täällä uiskennellut. Usein nämä vikkelät veijarit uivat myös ihan veneen vierellä, aivan kuin kontaktia hakien. Lopulta vaihdoimme taas paikkaa, jossa näimme vielä lisää näitä upeita eläimiä. Kapteeni oli kuitenkin silminnähden pettynyt, hän kertoi, että olisi toivonut meidän näkevän miekkakalojakin. Pian kapteenin ilme kuitenkin kirkastui, sillä hän oli saanut radiolla vinkin, jota lähdimme selvittämään.
 |
| Merikilpikonna |
 |
| Delfiinit hyppivät parvissa |
Seilasimme takaisin avomerelle päin ja saimme pian kuulla, että toinen vene oli tehnyt havainnon kahdesta kaskelotista. Pian miehistö hihkui ja osoitteli ulapalle, jossa oli kuin olikin kaskelotteja. Nämä lapsuuden piirrettyjen ja sarjakuvien valaat riemastuttivat minua kyllä kaikista eniten, sillä juuri tällaisiksi isopäisiksi otuksiksi minä valaat niin pitkään mielsin. Vaikkei kaskeloteistakaan nähnyt kuin vähän yläosaa, olisin jaksanut katsella niitä vaikka ja kuinka. Kaskelotit pysyivät pitkän aikaa pinnalla, aivan paikoillaan, joten niitä pystyikin kyllä ihastelemaan ihan kaikessa rauhassa. Katseltuamme aikamme, olikin jo paluumatkan aika, sillä olimme jo ylittäneet meille luvatun neljän tunnin maksimin. Lopulta retki kesti hieman yli viisi tuntia. Paluumatkalla laivan kapteeni kertoi vähän itsestään, Moby Dickistä sekä näkemistämme lajikkeista.
 |
| Kaskelotti oli vaikuttava ilmestys |
Vaikka suuri osa kapteenin sanoista hukkui tuulen tuiverrukseen, ei jäänyt epäselväksi, että tämä mies tekee työtään suurella sydämellä. Hänellä on vain tämä yksi laiva, joka seilaa sesonkiaikana kaksi kertaa päivittäin samalla miehistöllä, joten he ehtivät käydä vain nukkumassa muutaman tunnin työn lomassa. He rakastavat työtään, ja haluavat antaa jokaisella retkellä turisteille mahdollisimman hienon elämyksen. Kapteeni kertoi haluavansa pitää myös retken hinnan edullisena, jotta useimmilla olisi mahdollisuus kokea tämä seikkailu. Hän toivoi, ettei kukaan pahoittaisi mieltänsä, kun matka kestikin luvattua pidempään, koska hän halusi ehdottomasti näyttää meille kaskelotit. Ei meitä ainakaan haitannut, siitäkään huolimatta, että myöhästyminen aiheutti meille hieman hankaluuksia. Tämä retki oli monella tapaa upeampi, kuin Kalifornian vastaava, vaikka tietysti valaiden kohtaaminen ensimmäistä kertaa on eri tavalla sykähdyttävää. Näimme kuitenkin paljon enemmän ja monipuolisemmin, kuin edellisellä veneretkellä.
 |
| Kalifornian ryhävalaat |
Retken jälkeen suuntasimme sitten vielä viime hetken ostoksille. Emme aluksi olleet huolissamme, sillä tiesimme matkamuistomyymälöiden olevan auki iltamyöhään. Tosin saimme huomata, että viinit maksoivat ruokakauppojen vastaavia monin verroin enemmän. Se harmitti niin paljon, että vaikka meille oli jo käynyt selväksi, että Portugalissa keskustojen pienet ruokakaupat sulkevat ovensa viimeistään klo 19, yritimme kuitenkin vielä etsiä poikkeusta. Lopulta ravattuamme kaupunkia ristiin rastiin, oli tyydyttävä pitkin hampain kalliimpaan hintaan, ja jättää ostokset hieman aiottua vähäisimmiksi. Ruokakauppojen aukioloaikoihin oli kyllä vaikea tottua, sillä yleensä kaikkialla missä olemme matkustaneet, on ollut pikkukauppoja, jotka ovat auki lähes ympäri vuorokauden. Siksipä olemmekin tottunee tekemään ostoksia iltasella, päivän aktiviteettien jälkeen. Meillä onkin aika vakiintuneet rutiinit reissuillamme, ja niitä tuntuu olevan aika vaikea muuttaa. Ostosten jälkeen kiirehdimme hotellille valmistautumaan pitkän kaavan illallisille, joka on myös meidän viimeisten iltojen mukava rutiini. Illallisrutiiniin kuuluu poikkeuksetta vähintäänkin kolme ruokalajia, ja kuohuviinin kera tietenkin. Seuraavana aamuna aikaisin alkoi lopulta aina yhtä masentava lentomatka takaisin kotiin.
 |
| Pöytävarauksen odottelua |
Matka oli siis tullut päätökseen ja siitä jäi kyllä hyvä fiilis. Azorit eivät nousseet ehkä ihan kärkisijoille matkakohteissamme, mutta hyvin lähelle, sillä se oli kuitenkin niin uniikki kokemus, ja todella kokemisen arvoinen. Lisäksi se sopi nimenomaan tähän hetkeen paremmin kuin hyvin. Kannattaako sinne siis matkustaa? Se riippuu täysin siitä, mitä matkaltaan toivoo. Jos toiveena on rantaloma, paahtava helle ja vilkas yöelämä, Azorit eivät ehdottomastikaan ole se oikea paikka. Mikäli taas nautit rauhasta ja luonnossa kulkemisesta, etkä kaipaa liiallista kuumuutta, on Azorit nappivalinta. Omasta mielestäni parasta oli nimenomaan se oma rauha ja upea luonto, varsinkin kuin koin tarvitsevani rentotumista. Ilahduttavaa oli myös ruoan ja juomien edullisuus. Ravintolaruoka oli poikkeuksetta hyvää, ja usein jopa taivaallista. Paikalliset viinit olivat paitsi edullisia, myös oikein maukkaita. Palvelu oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta erinomaista. Ihmiset olivat yleensä hyvin ystävällisiä sekä erityisen kohteliaita ja auttavaisia. Ehkä voisin jopa harkita palaavani, kun kaipaan taas lepoa ja rauhaa, jäihän meillä vielä monta saarta tutkimatta.
 |
| Ihanat Azorit |
