Ensin hieman yleisesti tästä ruokakulttuurista, joka on muodostunut useiden eri maiden siirtolaisten, alkuperäiskansojen sekä aikoineen orjina maahan tulleiden afrikkalaisten myötävaikutuksella. Tietysti amerikasta löytyy puhtaasti eri maiden ruokia edustavia ravintoloita ihan kaikista kuviteltavista maista. Yleisimpinä meksikolaiset, kiinalaiset ja italialaiset ravintolat. Meksikolainen ruoka on jo lähes yhtä amerikkalaista, kuin pikaruoka, sitä saa ihan kaikkialta ja vieläpä hyvää sellaista. Sitten on erilaiset ruokalajit, jotka ovat aikojen saatossa muotoutuneet tässä monikulttuurisessa sulatusuunissa. Maa on suuri ja ruokakulttuuri vaihtelee eri osavaltioissa paikallisen ruoka-ainetarjonnan sekä kulttuurierojen vaikutuksesta. Amerikassa, jos missä on myös erinomainen mahdollisuus päästä maistamaan kuuluisien huippukokkien luomuksia. Esimerkiksi Las Vegasissa sijaitsee vähintään yksi ravintola kaikilta tunnetuilta huippukokeilta, kuten Gordon Ramseylta, Tom Colicchiolta, Daniel Bouludilta, Wofgang Buckilta ja monelta monelta muulta. Meidän kaltaisillemme ruokafanaatikoille Amerikka on siis kuin karkkikauppa lapselle.
 |
| Meksikolaista. Ei ehkä näytä hyvältä, mutta oli taivaallista. |
 |
| Alkuruoka Daniel Bouludin ravintolassa Vegasissa |
 |
| Beef Wellington niin ikään Bouludin ravintolassa |
 |
| Perinteinen Kolumbialainen ruoka-annos Miamissa |
Ravintolakulttuurissa on myös muita eroja. Ensinnäkin annokset ovat lähes poikkeuksetta liian suuria kerralla syötäväksi, siksi onkin hyvin yleistä ottaa ruoan tähteet mukaan eli Doggy-bagiin. Totuimme siis pian, että tätä mahdollisuutta tarjottiin aina ruokailun päätteeksi, jopa niissä hienoimmissa ravintoloissa. Eräs yleinen tyyli on myös se, ettei ravintola tarjoile alkoholia, mutta asiakas voi tuoda mukanaan esimerkiksi viinipullon tai olutpakin, jonka tarjoilija sitten tarjoilee pöytään. On yleistä, ettei pääruoka sisällä lisuketta, vaan esim. lihalle valitaan luettelosta kaksi tai kolme lisuketta. Lisukkeina on yleensä erilaisia perunoita, kasviksia, juustomakaroonia ja erilaisia salaatteja, harvoin riisiä. Joskus väsyneenä tämä loputon valintojen teko tuntui työläältä, erityisesti silloin, kun vielä lisukeleivissäkin täytyi tehdä erillinen valinta. Amerikassa tippikulttuuri on ehdoton, sillä tarjoilijoiden palkka koostuu isolta osin tipeistä. Tipin voi jättää myös kortilla maksaessa, helpotuksena kuittiin on valmiiksi laskettu ehdotuksia sopivasta määrästä. Käytännössä se tarkoittaa 18% jos palvelussa oli toivomisen varaa, 20% hyvästä palvelusta ja 22% erinomaisesta palvelusta.
 |
| Liha-annos kolmella lisukkeella. Kuvassa myös Maissileipää. |
Paitsi ruoissa, myös juomissa koot ovat valtavia. Pienin kahvi oli yleensä 0,33l. Kahvi on lähes poikkeuksetta liian laihaa suomalaiseen makuun. Hyvää kahvia saa paitsi Star Bucksista, myös Whole Foods- marketista ja joistakin ravintoloista. Yleisemmin joimme kuitenkin huoltoasemakahvia, sillä huoltoasemilla täytyi pysähtyä joka tapauksessa. Edellisestä kerrasta viisastuneena, emme enää kokeilleet automaattien cappuchinoja, sun muita erikoiskahveja, sillä ne ovat niin makeita, että pelkkä ajatus saa hampaat tippumaan. Myös limukkakupit olivat jättikokoa, tosin sen ymmärsi paremmin, kun huomasi, että tapana on laittaa ensin kuppi täyteen jäitä ja sitten vasta limsaa. Pikaruokapaikoissa juoma otettiin kuitenkin poikkeuksetta itse, jolloin laitoimme jäitä vähemmän ja otimme loput juomat mukaan.
 |
| Annoskoot olivat turhankin suuria |
 |
| Perinteisiä lounasleipiä, kera ranskalaisten tietysti |
Amerikkalainen olut on suurelta osin pahaa. Paikalliset rakastavat eniten juuri vetisiä ja mauttomia merkkejä, kuten Budweiseria ja Coorsia. Lisäksi erityisen suosittua on edellä mainittujen merkkien light versiot. Tämä on erityisen harmillista pienissä kaupoissa tai vaikkapa urheilutapahtumissa, sillä näissä paikoissa ei muuta ole edes tarjolla. Lähimpänä suomalaista lageria lienee Red Ale / Amber Ale, jota saa yleisesti ainakin ravintoloista. Varmaan hyviä oluita löytyy enemmältikin, mutta löydettyäni mieluisen merkin jo edellisellä reissulla, en juuri muita enää kokeillut, paitsi pakosta. Eli jos pidät vehnäoluesta, Blue Moon on hyvä valinta ja niin laajalle levinnyt, että sitä saa lähes kaikkialta. Blue Moon tarjoillaan ravintoloissa aina appelsiinilohkon kera ja se sopiikin siihen hyvin. Toinen ihan hyvä, mutta harvemmin tarjolla oleva vehnäolut on Shock Top. USA on viininviljelysmaa, joten hyvää viiniä sieltä kyllä saa. Itse joimme sitä harvakseltaan kuumuuden vuoksi.
 |
| Jälleen Meksiloista. Kuvassa myös lempiolueni Blue Moon, appelsiinin lohkolla tietysti |
No, pitemmittä puheitta seuraavaksi siis listattuna amerikan erikoisuuksia täysin satunnaisessa järjestyksessä:
BISCUIT AND GRAVY
Tyypillinen amerikkalainen aamupalavaihtoehto. Biscuit tarkoittaa pientä pyöreää leipää, joka muistuttaa kovasti englantilaista skonssia. Leipä tarjoillaan lämpimänä, lämpimän kastikkeen kera. Tyypillisimpiä kastikkeita on eräänlainen suolainen kermakastike tai makkarakastike. Me törmäsimme ruokalajiin useilla motelliaamiaisilla, jolloin tarjolla oli poikkeuksetta tätä valkoista kermakastiketta. Mieheni piti tästä, ja söi sitä aina, kun sitä oli tarjolla. Minulle riitti yksi kokeilukerta. Ei se pahaa ollut, muttei myöskään ruokaa, jota tahdon aamulla syödä. Mikäli motelli mainostaa tarjoavansa lämmintä aamupalaa, ei siis kannata odottaa munia ja pekonia, sillä yleisimmin se tarkoittaa bicuitia ja gravya.
 |
| Hyvin perinteinen Biscuit and Gravy (kuva lainattu netistä) |
GRITS
Gritsiä eli maissipuuroa syödään useimmiten osana aamupalaa, mutta se voi olla myös pääruoan lisuke. Ruokalaji on alunperin lähtöisin intiaaneilta, mutta sittemmin levinnyt myös siirtolaisten keittiöihin. Ruokalajia pääsee todennäköisimmin ja aidoimmillaan maistamaan etelävaltioissa, vaikka sitä voi saada myös muualta. Me maistoimme puuroa aamupalalla Floridan Ocalassa. Valkoista hyvää puuroa, jota söimme voisilmän kera. Puuroon voidaan sekoittaa myös suurinpiirtein kaikkea, mitä omelettiinkin, joka on pelkkänä ajatuksenakin kuvottava. Muistuttaa etäisesti mannapuuroa, mutta on isojyväisempää ja hieman makeampaa.
 |
| Perinteinen aamiasannos maissipuuron kera |
BREAKFAST BURRITO
Aamupala burrito on loistava ruokalaji. Tortillan sisään kääritään siis kokonainen aamupala. Yleensä siellä on ainakin kananmunaa, jonka lisäksi siellä voi olla mitä tahansa aamupalaksi soveltuvaa, kuten paistettuja perunoita, papuja, pekonia, makkaraa ja erilaisia kasviksia. Breakfast burrito on niin suosittua, että sitä saa lähes kaikkialta. Kaupoista, huoltoasemilta, joistakin pikaruokapaikoista eli oikeastaan kaikkialta, mistä aamupalaakin. Erinomainen vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun on tarve napata vain aamupalaa mukaan ja lähteä tien päälle.
SAUSAGE
Sausage eli makkara ei Amerikassa ole meille totutussa pitkulaisessa muodossa. Makkaralla tarkoitetaan siis sitä mössöä, jota esim. grillimakkaran kuoren sisälle laitetaan. Siinä muodossa sausage on siis kastikkeissa tai pizzan päällä. Aamupalalla se voi olla paistettuna myös pihvin muotoon. Mikäli se on tungettu kuoren sisään, silloin se onkin sitten Hot Dog.
CHILI JA CHILE
Näiden ero on syytä muistaa. Chili on poikkeuksetta mausteista tomaatti-jauhelihakastiketta, kun taas chile on meidän chilinä tuntema tulinen kasvi. Jos siis tarjolla on chilidog tai chiliburger, se ei yleensä tarkoita tulista makuelämystä, vaan hotdogia tai hampurlaista, jossa on välissä myös mausteista jauhelihakastiketta. Tosin tulista chiliäkin saa, esimerkiksi New Mexicosta. Silloin sinulta voidaan myös kysyä, että haluatko vihreää vai punaista chiliä. Jos et osaa päättää, voit sanoa myös Christmas eli joulu, jolloin saat molempia. Vihreä on yleensä sitä tulisempaa lajia. Jos haluat tulisen burgerin, sen täytyy sisältää chileä tai jalapenoa.
PO´BOY
Po´boy on tyypillinen Lousianalainen patongin mallinen leipä, jonka täytteenä voi olla erilaisia lihoja, mutta ehkä vieläkin tyypillisemmin friteerattuja katkarapuja tai kalaa, joskus myös kanaa.
Ihan hyvää, muttei mitenkään erityistä.
 |
| Tyypillinen Po´Boy friteeratuilla katkaravuilla (kuva lainattu netistä) |
GUMBO
Gumbo on epäilemättä Cajun-keittiön helmi. Cajun on Lousianaan muuttaneiden Kanadan ranskalaisten eli Acadioiden keittiö, johon on sekoittunut mm. espanjalaisia ja afrikkalaisia vaikutteita. Gumbo on voimakkaiden makujen pataruoka, jonka pääraaka-aineena käytetään yleensä makkaraa, kanaa tai mereneläviä, myös muu liha on mahdollista. Liemi on tummaa, paksua ja pitkään haudutettua. Okra, varsiselleri, paprika, sipuli, tomaatti sekä cajun mausteet muodostavat gumbon pohjan. Ihanaa lohturuokaa, jota syödään riisin kera.
JAMBALAYA
Toinen tyypillinen Cajun ruoka. Vähän niin kuin espanjalainen paella, mutta voimakkaammin maustettua. Älyttömän hyvää.
BLACKENED FISH
Blackened on eräänlainen tyyli valmistaa ruokaa ja jälleen cajun-keittiön ihmeitä. Nimi on osuva, sillä ruokalji näyttää käsittelyn jälkeen hiiltyneeltä. Käsittelyn saa perinteisimmin kala, mutta usein myös kana ja joskus muukin liha. Kala dipataan sulatettuun voihin, pyöritellään erityisessä perinteisessä mausteseoksessa, joka sisältää mm. erilaisia yrttejä ja pippureita. Tämän jälkeen kala paistetaan nopeasti erittäin kuumalla valurautapannulla.
MAISSILEIPÄ JA HUSHPUPPIES
Ei liene yllätys, että myös maissileipä on nimenomaan etelävaltioiden ruokalaji. Se johtuu tietysti siitä, että alue on otollista maissinkasvatusaluetta. Alunperin maissi kuului isona osana alueella asuneiden natiivien, kuten Cherokee intiaanien ruokavalioon. Maissileipää tekivät siis jo muinaiset intiaanit. Maissi on ollut aina myöskin halpaa, jonka vuoksi maissi kuului myös orjien yleisimpiin raaka-aineisiin. Sisällissodan aiheuttaman puutteen aikana maissi yleistyi myös valkoisten ruokavalioon eri muodoissaan. Hushpuppiesit ovat maissileipätaikinasta tehtyjä friteerattuja palleroita, joita voidaan tarjota pääruoan lisukkeena. Maissileipä on yksi minun suosikeistani. Tämä pehmeä hieman makea leipä on lämpimänä voin kanssa syötynä ihan taivaallista. Leipä tehdään yleensä uunipellillä ja on rakenteeltaan, kuin sokerikakkua.
 |
| Maissileipää (kuva lainattu netistä) |
HOTDOG
Kaikkihan tietävät hotdogit, mutta kukaan ei tiedä milloin ja kuka tämän herkun on alunperin keksinyt. Varmaa on vain se, että herkku on alunperin saksalainen keksintö. Amerikassa sitä tarjoiltiin ensimmäisen kerran 1800-luvun loppupuolella, jonka jälkeen siitä onkin tullut yleinen herkku. Aidoin tapa olisi ostaa hotdog suoraan kadulta, eli hotdog-kärrystä, mutta emme ole koskaan törmänneet tällaiseen. Tätä varten täytyisi siis matkustaa New Yorkiin, joka on Hotdog-kärryjen luvattu valtakunta. Seuraavaksi varmin paikka lienee urheilutapahtuma, taikka huvipuisto. Täytyy myöntää, että olemme aika harvakseltaan maistaneet amerikkalaista hotdogia, sen sijaan chilidogia useammin. Chilidog on siis hotdogin muunnelma, jolloin väliin tulee jauhelihakastke sekä cheddar-juustoraastetta.
 |
| Chilidog |
CORN DOG
Uppopaistettu, tikussa tököttävä makkara maissikuoressa. Lähtöisin myös saksalaisilta siirtolaisilta. Corn Dogia saa ympäri maan. Niitä myydään yleensä huvipuistoissa sekä pienistä kojuista katujen varsilta. Varsin hyvää, ja niin raskasta, että yksi kyllä tyydyttää nälän. Kuoresta tulee minulle aina mieleen munkkitaikina.
 |
| Corn Dogeja maistelemassa Disneylandissa |
CATFISH
Catfish eli monni on myös etelän yleisiä ruokalajeja, koska mm. Missisippijoessa niitä elelee pilvin pimein. Tarjoillaan lähes poikkeuksetta friteerattuna ja tartar-kastikkeen kera. Maistamisen arvoista, mutta ei kuulu suosikkeihin.
 |
| Tyypillinen konstailematon etelävaltiolainen annos. Annoksessa mm. kissakalaa ja tartar-kastiketta |
PRALIINIT
Praliinit ovat myös erityisesti Lousianan herkku, sillä juuri Lousianan maaperä on otollinen kasvualusta sekä sokeriruo´olle, että pecaanipuille, jotka molemmat kuuluvat praliinien pääraaka-aineisiin. Praliinit ovat perinteisesti käsintehtyjä toffeemaisia makeisia, joita saa esimerkiksi New Orleansista monessa muodossa ja maussa. Hyviä, mutta kerralla voi syödä vain vähän.
HAWAJILAINEN PIKARUOKA
Hawajikin on Amerikkaa, joten ei ihme, että myös hawajilainen ruoka on edustettuna, onhan Helsingissäkin. Törmäsimme tosin vain tähän hawajilaiseen pikaruokaan ja siihenkin harvoissa paikoissa. Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole ihan omiaan amerikkalaiselle rasvaisen ruoan ystävälle. Terveellisyys on kuitenkin myös USA:ssa nostanut kovasti päätään. Jopa kahden vuoden aikana ero oli huomattava. Tätä herkkua söimme lounaaksi Losissa. Ruoka tilataan samaan tapaan, kuin Sub Wayssa eli vaiheittain valitaan ainekset omaan annokseen. Yksi parhaista ruoista, jota olen koskaan syönyt. Raikasta ja runsaasti makua. Mausteena toiminut neonoranssi villakuoreen mäti oli uusi mahtava tuttavuus. Jos pohjaksi valitsee puoleksi riisin ja puoleksi maissilastun, voi parhaat palat syödä ensin maissilastujen päällä ja loput sitten riisin kera. Toimii. Laitan tähän linkin ketjun ruokalistaan, jottei tämä mene ainesten luetteloksi.
http://www.pokinometry.com/menu/
 |
| Taivaalliset Havajilaiset annokset |
FRIED CHICKEN
Fried Chicken eli paistettu kana on hyvin tyypillinen amerikkalainen ruokalaji. Tämäkin on alunperin lähtöisin etelävaltioista, mutta toki sitä saa ihan kaikkialta USA:sta. Stereotyypisesti Fried Chicken mielletään afroamerikkaisten ruoaksi, koska ruokalaji oli hyvin suosittua orjien keskuudessa sisällissodan aikoihin. Ehkä elokuvien ja lukemieni kirjojen ansiosta miellän itsekin fried chickenin, maissileivän sekä maissipuuron mustien mammojen keittiöiden aarteina, kunnon lohturuokana. Paistettu kana on hyvin maustettua ja siinä on rapea leivitetty kuori. Se tarjoillaan yleensä koipien ja siipien muodossa, puolikkaana tai jopa kokonaisena. Mustien mammojen lohturuoka sopii minulle, sillä tämä lukeutuu yksinkertaisuudessaankin minun suuriin suosikkeihini.
CHICKEN FRIED STEAK
Älä anna nimen hämätä, sillä ruokalaji ei ole kanaa nähnytkään. Kyseessä on paneroitu possupihvi eli tuttavallisemmin wieninleike. Jos haluat vastaavan kanana, on se sitten Chicken Fried Chicken. Toki tarjoiljat muistavat huomauttaa asiasta, ettei tule pettymystä. Me tiesimme tämän etukäteen, mutta eräs asiakas meinasi saada asiasta hepulin, kun se ei käynyt hänen järkeensä, ei sitten millään.
BUFFALO WINGS
Hyvin tyypillinen amerikkalainen ruokalaji, jota tulee ehdottomasti maistaa sen syntymämaassa. Etikkaisessa chilikastikkeessa ryyditettyjä kanansiipiä. Ihan parasta. Jos ei tykkää siivistä buffalomaustettua kanaa saa myös eri muodoissa. Itse söin myös buffalo chicken-leivän, jossa kana oli fileenä, mutta maku oli ehtaa buffaloa, nam.
 |
| Buffalo-kanaleivät |
 |
| Valtava kulhollinen kanansiipiä ja rehuja |
RIBS
Ribsit ansaitsevat periamerikkalaisena ruokana maininnan siinä, kuin kanan siivetkin. USA:ssa saat varmasti hyviä, Texasissa vielä parempia. Tarjolla voi olla possun, naudan tai lampaan ribsejä, mutta yleisemmin possun. Ribsit voidaan valmistaa myös monella tavalla, kuten grillattuna, liekitettynä savustettuna ja haudutettuna tai näiden kombinaatioina. Hyvien ribsien salaisuus on glaseeraus, joka antaa maun lisäksi hieman tahmean pintakoostumuksen. Hyvää se on aina, kuten rasvainen liha tuppaa olemaan.
MAC AND CHEESE
Juustomakaroni on myös hyvin amerikkalaista. Harvoin syödään sellaisenaan, mutta lisukkeena hyvin suosittua. Jos haluat koota lautesellesi mahdollisimman amerikkalaisen kokonaisuuden olisi se ribsit, kaalisalaatti ja juustomakaroni. Minuun tämä ei muutamankaan kokeilun jälkeen ole tehnyt vaikutusta. Aika mautonta.
 |
| Lisukkeena Mac & Cheese |
PANCAKES
Pannukakut kuuluvat tietysti olennaisena osana aitoamerikkalaiseen keittiöön. Niitä saa aamupalaa tarjoavista ravintoloista ja yleensä vaihtoehtoja on useita. Suosituimpia lienee mustikka- ja suklaamurupannarit. Tyypillisintä on kuitenkin syödä peruspannaria voin ja vaahterasiirapin kera. Motelliaamiaisilla on usein mahdollisuus paistaa itse valmistaikinasta joko pannaria tai vohveleita.
 |
| Pannukakkuannokset |
BATAATTI
Bataattia syödään nykyään jo aikalailla Suomessakin. Amerikassa se valmistetaan perinteisimmin uuniperunan tavoin ja tarjoillaan kaneli-sokeri-voin tai hunajan kera. Uusi tuttavuus tässä muodossa ja täytyy sanoa, että kaneli-sokeri-voi sopii bataatin kylkeen erinomaisesti, joten tulemme syömään bataattia kyseisellä tavalla myös kotimaassa.
ALLIGAATTORI
USA on niitä harvoja maita, jossa voi päästä syömään myös alligaattorin lihaa. Itse törmäsimme vain alligaattorimakkaraan New Orleansissa, joten tämä erikoisuus jäi maistamatta. Mausteisessa makkarassa, kun ei olisi varmastikkaan erottanut alligaattoria possusta.
MOUNTAIN OYSTERS
Kuten ruokalistassa mainittiin "Jos luulet saavasi mereneläviä, tilaa jotakin muuta" Kyseessä eivät siis ole osterit, vaan härän kivekset. Tarjoillaan pieninä palasina, hyvin maustettuna ja paksussa taikinakuoressa. Mikään friteerattu ei voi olla pahaa, joten sitä ei ole tämäkään. Herkullisia chilikastikkeseen ja majoneesiin dipattuna. Koostumus oli välillä hieman sitekeä, mutta ei häiritsevästi. Tämä on lähinnä Texasin herkku, johtuen varmaankin laajasta karjankasvatus perinteestään. Ehtaa cowboy-ruokaa parhaimmillaan.
KEY LIME PIE
Ainoa varsinainen jälkiruoka, joka ansaitsee erityismaininnan. Nykyään sitä enää harvoin tehdään nimenomaan Key Limestä, sillä Limeä ei enää juurikaan kasvateta Florida Keysissa. Key Lime Pie on siis lime-piiras, jonka tärkein ainesosa limemehun lisäksi on kondensoitu maito. Parhaimmillaan se vie kielen lopullisesti mennessään. Söimme tätä Floridan herkkua kolme kertaa, joista vain yksi oli onnistunut. Jälkiruoat ovat lähes aina aivan liian makeita ja niin valitettavasti suurin osa Key Lime Piesta, mutta kun oikea löytyy, niin se on kaiken vaivan arvoista.
 |
| Yksi versio Key Lime Piesta |
 |
| Toinen versio marenkikuorella |
POP TARTS
Hyvin amerikkalainen leivonnainen, joka on suunniteltu valmistettavaksi leivänpaahtimessa. Ohuen neliskanttisen leivoksen sisällä on makea täyte, joissakin myös pintaglaseeraus. Suosittu erityisesti aamupalana. Makuvaihtoehtoja on kaikenkaikkiaan 29 erilaista.
TWINKIES
Twinkies on myös ikivanha legendaarinen tuote. Tämä patukan muotoinen leivos on tehty sokerikakkutaikinasta, jonka sisältä löytyy vaniljainen kermatäyte. Itse tunnistan tuotteen useista sarjoista ja kirjoista. Erityisesti kirjojen hahmoilla sattuu olemaan ainakin juuri Twinkies taskussaan, kun heidän täytyy selviytyä hengissä hallussaan olevilla ruoka-aineksilla. En tiedä ketkä Twinkiesejä oikeasti syö, sillä pahaahan se on. Ylimakeaa ja mitään sanomattoman makuista. Ehkä olen huono arvostelemaan, sillä aina minunkin täytyy syödä ainakin yksi Twinkies, ihan vain nostalgian vuoksi.
 |
| Twinkiesit (kuva lainattu netistä) |
Varmasti jäi vielä ruokalajeja mainitsematta, mutta tässä tuli kuitenkin kattaus, jotka ovat tavalla tai toisella tehneet itseeni sen suurimman vaikutuksen. Varmasti mm. donitsit ja aamiasmurot ovat myös hyvin amerikkalaisia, mutta niistä ei meillä juurikaan ole kokemusta, vaikka ihastuinkin hotelliaamiaisilla tarjottaviin täysjyvämuroihin, joissa oli rusinoita mukana. Takuulla on myös ruokalajeja, joista emme ole kuulleetkaan tai tulleet ajatelleeksi, mutta eipä tämän ole tarkotuskaan olla täydellinen.
PIKARUOKA
USA:sta kun on kyse, ansaitsee pikaruoka ihan oman osionsa. Pikaruokaketjuja riittää kymmeniä erilaisia. Mc Donalds lienee se suosituin, mutta asiakkaita riittää myös monelle muulle hampurilaisketjulle, joita onkin eniten. Lisäksi on meksikolaista pikaruokaa, kanaruokaan erikoistuneita ja voileipiin keskittyneitä. Lasken pikaruoaksi myös amerikkalaiset pizzaketjut, sillä italialaiset pizzeriat on sitten erikseen. Yritimme lounastaa mahdollisimman monessa ketjussa ja pari kertaa söimme pikaruokaa myös illalliseksi ja aamiaiseksi, mutta ehdimme siltikin käydä vain murto-osassa. Luonnonpuistot, huvipuistot sekä muut nähtävyydet ovat pikaruokaketjuvapaata aluetta, joten aina ei toki ollut mahdollisuuttakaan tutustua uusiin kohteisiin.
Suurimmassa osassa ketjuja on autokaista, joita amerikkalaiset tuntuvat rakastavan. Mikäli autokaistaa ei ole, tarjoilijat tuovat kyllä ruoan silti parkkipaikalle, mikäli autosta ei jaksa nousta. Todistimme nimittäin kerran tällaista tapahtumaa, kun perheen isä ja tytär menivät sisään tilaamaan, jäi perheen sairaalloisen lihava äiti autoon, jonne tarjoilija toi sitten ruoka-annoksen. Välillä pikaruoan tilaaminen oli uuvuttavaa, sillä vaihtoehtoja oli yleensä valtavasti. Jenkithän tiesivät jo sisään mennessä mitä tilaavat, mutta meitä pidettiin varmaan outoina, kun jouduimme välillä tutustumaan valotaulun ruokalistaan pitkäänkin. Sitten oli vielä se itse ruoan tilaaminen, joka molemmin puolin murteella suoritettuna oli välillä aikamoista taistelua. Tilaaminen, kun ei aina ollut niin yksikertaista, että tilaat jonkin aterian tietyn kokoisena ja kerrot syöväsi sen paikanpäällä. Nimittäin lisäkysymyksiä saattoi tulla arvaamatta erilaisista kastikkeista, perunoista, leivistä jne. No, aina saimme kuitenkin haluamamme ruoan tilattua, joka lienee pääasia. Seuraavaksi arvioita ketjuista, joihin ehdimme tutustua sekä pari mainintaa paikoista, joissa emme käyneet, mutta ansaitsevat silti tulla mainituiksi.
 |
| Hampurilaisannos Hardeesissa |
 |
| Burger Kingissä aamiaisella |
 |
| Wendy´sin annos |
 |
| Pizza Hutissa |
 |
| Johnny Rocketissa |
KFC
KFC eli Kentucky Fried Chicken on erittäin suosittu erilaisia uppopaistettuja kana-annoksia tajoileva pikaruokaravintola. KFC on niitä harvoja ketjuja, jotka ovat levinneet myös eurooppaan. Listalta löytyy siis kanaa, filettä, nugetteja, siipiä, koipia uppopaistettuna. Leivän välissä tai sellaisenaan. Myös erilaisia annoksia, joissa pääsee maistamaan useita erilaisia tuotteita, on useita erilaisia. Kanan kylkeen saa valita myös lisukkeita perunasalaatista juustomakarooniin ja ranskalaisista kaalisalaattiin. Täältä saa myös niitä TV:stä tuttuja valtavia kanaämpäreitä. Ei liene yllätys, että KFC on minun suuria suosikkejani.
POPEYES
Niitä harvoja KFC:n kilpailijoita, joten tarjonta on aikalailla samanlainen. Erityisesti etelävaltioissa näimme useita ketjun ravintoloita. Näimme myös kolmannen kanaketjun jossain vaiheessa, mutta en edes muista nimeä. Popeyesia ei voinut olla huomaamatta eikä muistamatta, vaikka emme siellä käyneetkään, sillä ketju mainosti näkyvästi myös TV:ssä.
Erittäin suosittu meksikolaista pikaruokaa tarjoava ketju. Ketjun ravintoloita tuntui olevan ihan kaikkialla. Listalla on siis kaikkea mahdollista tyypillistä meksikolaista, burritoksia, tacoja, enchilladoksia, quesadilloja, nachoannoksia sekä näiden kaikkien komboja. Tilasimme molemmat kombot, jolloin olo oli kuin lapsella jouluna, kun aukoi erilaisia kääreitä ihmetellen mitä sieltä löytyykään. Tykkäsimme molemmat kovasti, tosin ei meksikolaisen ravintolaruoan veroista. Ketju on myös aika hallitseva, koska emme ainakaan huomanneet muita vastaavia ketjuja missään.
ARBY´S
Arby´s tarjoilee erilaisia lämpimiä voileipiä hyvällä menestyksellä. Ketju kyllä tietää mitä tekee, sillä en ole parempaa voileipää eläissäni syönyt. Voittaa Sub Wayn maussa mennen tullen, mutta terveellisyys onkin sitten toinen juttu.
PIZZA HUT
Se kaikista tunnetuin ja suosituin pizzaketju, joka löytyy nykyään myös Suomesta, tosin konsepti on hieman suppeampi. Eikä ihme, sillä pizzat olivat tosi hyviä. Tosin taso hieman vaihteli, sillä toisella kerralla ei ihan päästy niihin suuriin rakkauden fiiliksiin, kuin ensimmäisellä kerralla. Pohjakastikkeen sai valita neljästä vaihtoehdosta. Myös pizzapohjan sai valita. En yleensä pidä pannupizzasta, mutta pizzahutin kevyt ja kuohkea ja pinnalta rapea taikina vei sydämeni. Rakastuimme myös kermaiseen valkosipuli-parmesanikastikkeeseen tomaattikastikkeen korvikkeena. Vielä kun valitsi parmesanilla kuorrutetut reunukset, niin kokonaisuus oli täydellinen. Yleensähän vatsan täyttyessä reunat jää syömättä, mutta nyt olisin ollut onnellinen jo pelkistä reunoistakin, niin hyvältä ne maistuivat. Mainittakoon vielä, että pizzan lisäksi Pizza Hut tarjoilee myös erilaisia sivutuotteita, kuten pastaa ja wingsejä. On syytä huomioida, että osa toimii pelkkinä Take a Way-paikkona, jolloin paikan päällä syöminen ei onnistu.
DOMINO´S
Pizza Hutin pahin kilpailija, joka toimii hyvin pitkälti samalla konseptilla. Meidän mielestämme Pizza Hut vei voiton mennen tullen. Asiaan saattaa hieman vaikuttaa tosi unelias ja nuiva palvelu, jonka saimme eräässä Floridassa sijaitsevassa ravintolassa osaksemme. Wingsit olivat kylläkin täällä erityisen hyviä.
Ketju on maan laajuinen, mutta erityisesti Floridassa se kiinnitti huomiomme, sillä siellä ketjun ravintoloita oli joka kulmalla. Kävimme paikassa aamupalalla, ja aamupalapaikka Waffle House erityisesti onkin. Tosin oletimme ravintolan tarjoavan lähinnä erilaisia vohveleita. Toki vohveleitakin on tarjolla, mutta pääasiassa tarjolla on erilaisia aamiasannoksia.
WENDY´S
Kolmanneksi suurin hampurilaisketju Mc Donaldsin ja Burger Kingin jälkeen. Wendy´s vannoo tuoreiden raaka-aineiden ja perinteisyyden nimiin, siksipä ruokalista onkin aika suppea. Käytännössä vaihtoehtoina ovat kanahampurilainen tai juustohampurilainen, tosin pekonia saa molempiin. Juustohampurilaisen saa kolmessa eri koossa. Tunnetuin tuote lienee kuitenkin Frosty, joka on ikään kuin pehmistä kupissa, makuvaihtoehtoja on tässäkin kuitenkin vain kaksi, suklaa ja vanilja. Itse en ihastunut, burgeri oli jokseenkin kuiva ja mauton.
DAIRY QUEEN
Dairy Queenin slogan kuuluu fan food not fast food, no pikaruokaa DQ joka tapauksessa tarjoilee. Listalta löytyy erilaisia hampurilaisia, voileipiä sekä kana-annoksia. Täältä löytyy mm. tulinen hampurilainen nimeltään Flame Thrower. Dairy Queen on kunnostautunut erityisesti myös jälkiruokiin, joten erilaisia kakkuja ja jäätelöannoksia on useita vaihtoehtoja. Me söimme tylsästi vain hampurilaisannokset. Ihan maittavaa, mutta ei voittanut sydäntä millään erityisellä tavalla.
DENNY´S
Denny´on erikoisempi pikaruokaravintola, sillä listalta löytyy valtavat määrät erilaisia ruoka-annoksia. Paitsi hampurilaisia ja voileipiä, Denny´s tarjoilee myös kala-annoksia, pihviannoksia ja muita illallisruokia. Myös aamupalavalikoimasta löytyy kaikkea pannukakuista omeletteihin ja kaikkea siltä väliltä. Päätimme kuitenkin testata täälläkin nimenomaan hampurilaisia, joista tykkäsimme kovasti molemmat. Löytyi sekä makua, että mehevyyttä. Tätä voin suositella, mikäli luulet ettei pää mene pyörälle vaihtoehtojen määrästä.
JACK IN THE BOX
Jack in The Boxista saa myöskin monenlaista sapuskaa, kuten burgereita, tacoja ja kana-annoksia. Täällä koimme vaikeimman tilaussession, sillä ravintola sijaitsi Baton Rouge nimisessä kaupungissa eteläisessä Lousianassa, joten murre oli erityisen leveää. Pelkkä kysymys "Curly fries or regular?" kuullosti siansaksalta, kun se tuli yllättäin. En tiedä mistä ravintola on saanut nimensä, mutta mukaan otettaessa ruoka pakataan pussin sijasta laatikkoon ja paikalla syödessäkin tarjottimen tilalla on eräänlainen muovinen laatikko. Ihan maittavaa, mutta ei ihan täysosuma.
JOHNNY ROCKETS
Johnny Rockets mainostaa itseään aitoamerikkalaisena pikaruokaravintolana ja sellainen se toki onkin. Hienointa paikassa on 50-luvun henkeen rakennettu sisustus ja tunnelma tarjoilijoiden vakoisia essuja ja suikkia myöten. Ihastuttava paikka, jossa ruokakin on hyvää. Täällä jos missä kuuluu hampurilainen nauttia pirtelön kera. Toinen juoma jota voisi kokella on floats, joka on limsaa jäätelöpallolla. Mainittakoon vielä, että Johnny Rocketsilla on myös signature hampurilainen nimeltään Route 66.
HARDEE´S
Perinteinen hampurilaispaikka, jonka listalta löytyy lähinnä perinteisiä burgereita ja kanaburgereita, Aamupalalista on itseasiassa monipuolisempi ja aamupalaa me täällä kävimmekin syömässä. Tarjolla on erilaisia täytettyjä aamupalaleipiä ja croisantteja. Myös muita perinteisiä aamupalavaihtoehtoja löytyy, kuten biscuit and gravy sekä munakokkelia, paahtoleipää ja pekonia. Aamupalaleivän kanssa tarjoillaan myös pieniä röstiperunoita eli hash brownseja. Hyvää oli, mutta minulle jäi vielä nälkä täytetyn croisantin ja röstiperunoiden jälkeen.
THE GARAGE
The Garage on pieni ketju, jonka ravintoloita löytyy lähinnä Oklahomasta, mutta myös Nebraskassa ja Arkansasissa on molemmissa yksi. Garagea ei ehkä voi täysin kutsua pikaruokaravintolaksi, mutta ansaitsee silti maininnan. Sisustus on nimensä mukainen, eli autotallimainen, auton osia oli käytetty hyväksi sisustuksessa, esimerkiksi kattolampuissa. Erikoista paikassa oli myös tilaussysteemi. Ruoka tilataan tiskiltä, joka sijaitsee heti ulko-oven läheisyydessä. Vuoronumeron kanssa mennään sitten ravintolan puolelle, jossa on tiski, josta tilataan juomat. Systeemi johtunee siitä yksinkertaisesta syystä, että ravintolalla on A-oikeudet. Mukavahan se oli välillä huuhdella burgeri alas oluella limsan sijasta, olutta väkevämpään ei ollut tällä kertaa tarvetta. Ravintola oli oikein viihtyisä, mutta mikä tärkeämpää ruoka oli taivaallista. The Garage tarjoaa myös pääasiassa hampurilaisia ja eri tavoin maustettuja ranskalaisia, mutta täällä hampurilaisten suunnitteluun on käytetty mielikuvitusta ja kokonaisuudet ovat muutenkin tarkkaan mietittyjä. Täällä söinkin elämäni parhaimman hampurilaisen Sticky Fingerin, joka sisälsi pihvin lisäksi cheddaria, maapähkinävoita, rapeaa pekonimurua sekä makeantulista jalapenorelissiä, siis aivan täydellinen kokonaisuus makeaa, suolaista ja tahmaista. Herrrrrrkullista!
IN AND OUT BURGER
Sunnittelimme käyvämme täällä syömässä jo ennen reissuun lähtöä, sillä kuulemamme mukaan juuri täältä saa ne jenkkilän kaikista parhaimmat hampurilaiset. Emme kuitenkaan onnistuneet suunnitelmassamme, sillä pikaravintolaa ei koskaan sattunut sopivasti kohdalle. Tämä harmittaa hieman vieläkin. In And Out Burgerin ruokalista on hyvin suppea, mutta suosio on silti valtaisa, jopa ensimmäisen Mc Donaldsin omistaja kehui paikkaa maasta taivaisiin. Ketju toimii toistaiseksi lähinnä Kaliforniassa, myös Vegasista löytyy yksi ravintola.
Siinäpä sitten kaikki tällä erää...
.
